(Karjalainen, Joensuu, sunnuntaina 4. 10. 1998, toinen pääkirjoitus)

Ei yksin pituus, vaan myös sisältö

Kun asevelvollisuusaikoja uudistettiin siten, että lyhin aika supistui entisestään, ryhdyttiin odotetusti keskustelemaan myös siviilipalvelun pituudesta. Erilaisten asevelvollisuutta vastustavien organisaatioiden lisäksi myös muutama puolue – jopa hallituspuolue – on innostunut vaatimaan siviilipalvelun lyhentämistä.

Etenkin poliittisissa puolueissa pitäisi tällaisessa tilanteessa kuitenkin ymmärtää, että kysymys on paljosta muustakin kuin pelkistä kuukausista. Kun asevelvollisuusaikoja muutettiin, sitä edelsi syvällinen ja varsin paljon julkisuuttakin saanut ennakkovalmistelu. Tällöin tarkasteltiin, miten asevelvollisuuskauden koulutukselliset ja kasvatukselliset tavoitteet saavutettaisiin uudessa tilanteessa. Kun uudistus sitten tehtiin, se merkitsee koulutuksen tehostamista, joka näkyy ja tuntuu myös jokaisessa tuvassa, missä asevelvollisia on. Tämä uudistus lähti puolustusvoimista itsestään.

Nyt on täysi syy kysyä, miksi samanaikaisesti ei ryhdytty keskustelemaan siviilipalvelun tehostamisesta ja järkiperäistämisestä. Miksi mikään poliittinen siviilipalvelun pituudesta huolestunut taho ei lähtenyt tuolloin asialle? Nykyiselläänhän siviilipalvelun suorittamisteho on kiinni lähinnä henkilöstä itsestään. Vakaumuksen syvyys näkyykin hyvin siinä, miten itsekukin palveluaikaansa suhtautuu.

Sen sijaan palvelupaikkojen edellytykset tehostaa tehtävien hoitoa – mihin hyvin usein olisi tarvetta – eivät ole parhaat mahdolliset. Olisihan aivan paikallaan esim. lisätä mahdollisuuksia tarttua velttoiluun ja siirtää kovakorvaisimmat muihin töihin. Muutama viikko vesurin, haravan tai lumilapion varressa saattaisi huomattavasti kohentaa palvelualttiutta sisätöissä.

Minkähänlainen poru ja parku siitä syntyisi eduskunnassa ja ennen kaikkea tiedotusvälineissä, jos tosissaan ryhdyttäisiin tehostamaan siviilipalvelusta – kuten asianmukaista olisi.

(Minun vastineeni, faxattu Karjalaisen toimitukseen 5.10.)

Siviilipalveluksen sietämätön keveys

Jälleen kerran Karjalainen osoittaa hienoa avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta, tällä kertaa sunnuntain toisella pääkirjoituksellaan Ei yksin pituus, vaan myös sisältö. Siviilipalvelusmiehet ovat tunnetusti laiskoja pitkätukkia, joita ei saa kirpeään ulkoilmaan mukavasta istumatyöstä sitten millään. Yleistä tietoa on myös se, että 395 päivää kestävä siviilipalvelus on moninkertaisesti kevyempi kuin puolen vuoden varusmieskoulutus. Minusta on hienoa, että maakuntamme ykköslehti on tietoinen näistä seikoista.

Julkisuuteen on viime aikoina päässyt harhaanjohtavia tietoja siitä, kuinka siviilipalvelusmiehistä olisi muka hyötyä yhteiskunnalle. Siviilipalvelusta olisi tehostettava ja järkiperäistettävä, niin että saataisiin kovakorvaisimmat vaikkapa vesurin, haravan tai lumilapion varteen. Nykyiselläänhän siviilipalvelusmiehet tuntuvat viettävän aikaansa lähinnä kirjoitellen lehtijuttuja tai muuta tyhjänpäiväistä.

Onneksi kuitenkin suurin osa Pohjois-Karjalan nuorista tuntee vielä vastuunsa, eikä pakoile sitä kuten minä ja muut maanpetturit. Häpeän olla siviilipalvelusmies, joka osoitti vastuuttomuutta valitsemalla eri tavalla kuin yli 90% ikäluokastaan, joka ei jaksanut ajatella itse ja luikahti siviilipalvelukseen ja joka joutui keksimään ”eettisiä” ja ”moraalisia” tekosyitä päästäkseen suorittamasta miesten koulua.

Onneksi minä en kuulu enemmistöön.

Olli Sulopuisto, siviilipalvelusmies Joensuun yliopistolla

Tiedän, että trolleihin ei kannattaisi tarttua, mutten yksinkertaisesti voinut vastustaa tätä. Jokainen noukkikoon tuosta pääkirjoituksesta omat suosikkikohtansa. Minä menen maate.