Ensin vähän nillitän muiden pikkuasioista ja sitten lopuksi haukun itseäni.

Case 1: STT kertoi tänään ihmishengen hinnan hyvin yksiselitteisesti tiedotteessaan: Ainakin 20 000 irakilaista on kuollut Irakin sodassa. Noin 2 000 merkkiä pian.

Case 2: STT pistää juttujensa alkuun lisämerkintöjä kauttaviivoilla erotettuina, tähän tyyliin:
//// LIITTYY JUTTUUN STT0141 ////.

Yhdessä eilisessä merkinnässä luki
//// JUTTUUN LIITTYY FAKTA ////.

Case 3: Radio Jyväskylä tulkitsi asioita: Vihreät esittivät veroäyriin puolen prosenttiyksikön korotusta, mutta muut torjuivat ehdotuksen populismina ja yhteisestä päätöksestä lipeämisenä.

Ja sitten yleiseen murinaan. Maanantaina tein yhden kommenttisähkeen illan telkkarilähetykseen, ja siihen tosiaan meni koko päivä. Kommenttisähke tarkoittaa siis sellaista juttumuotoa, jossa on ensin juontajan lukema sähketeksti ja sen perässä haastattelupätkä. Asia, eli Altekin liikelaitostaminen, oli selvillä jo aamupalaverissa, mutta minulla meni ensin tunti tai pari ennen kuin sain ketään kiinni puhelimella. Haastattelulle löytyi aikaa vasta iltapäivältä, joten siihen asti ei auttanut kuin odotella ja valmistella muita juttuja.

Haastiskeikalle 13.15, sieltä hakemaan kuvituskuvia Altekin varikolta ja takaisin toimitukseen tuntia myöhemmin. Käsiksen kirjoittamiseen ja leikkaamiseen kului kolmisen varttia. Kaikesta tästä seurasi siis 20 sekunnin mittainen sähke ja 30 sekunnin mittainen kahden vastauksen haastattelupätkä.

Älytön määrä vaivaa simppelin asian eteen, oli siinä.

Juttuni avauslause (siis spiikissä, ei juonnossa) oli Täplärapu, tuo vesiemme hunni.

Himassa. Vielä ennen lähtöä tein Tiinalle radiojutun kello 11.30 lähetykseen. Olin itse asiassa tyystin unohtanut, että sellainenkin pitäisi synnyttää, joten matskujen riittävyys epäilytti tovin, mutta kunnialla siitäkin selvittiin.

Nyt vain odottelen journo-tovereilta sanaa siitä, että Arvin luento olisi loppunut ja painumme yhdessä syömään (varmasti jotain ravitsevaa ja sivistävää).

Päivän kolmas lähetys on takana. Seuraavaan ja viimeiseen kertaan onkin nyt kolme tuntia, joten tässä välissä ehtii sluibata ja hengähtää.

Kun aamulla pukkaa uutista tuutista tunnin välein, tulee välillä jopa melkein kiirus. Kello 8.10 huomasin, että minulla ei ollut kuin yksi sähke seuraavaa lähetystä varten. Suositus on, että aamu-uutisissa olisi kolmesta viiteen sähkettä, joku äänipätkä (haastattelu tms.) ja sää. Eipä siinä sitten muuta kuin puhelimella rinkuttelemaan ja pikauutisia kirjoittamaan.

Viittä vaille puoli olin jo menossa alakertaan studioon, kun puhelin soi ja sain vielä tiedon yhdestä kunnanhallituksen päätöksestä. Siispä vain ennakkojuttu esille, muutetaan sanat ”päättää tänään” muotoon ”päätti eilen” ja voilá. Hyvä tuli.

Minkä ihmeen takia Radio Keski-Suomessa kerrotaan merisää?

Piti laittaa ihan radio päälle, kun tyhjässä toimituksessa yksinään lauleskeleminen alkoi vaikuttaa omituiselta. Kaikuu ja vaikka mitä. Iskin jo aiemmin kaikki valot päälle, jottei nurkkaan jäisi varjoja möröille piileskellä.

Kävinpä juuri tovi sitten studiossa lukemassa aamun ensimmäiset uutiset. Yllättävästi aamuvuoro ei vaikutakaan mitenkään mahdottomalta, vaikka ensin niin tuumailin. Soihan kello sentään jo kymmentä vaille viisi.

Nämä tällaiset päivystyksen tapaiset vuorot ovat toisaalta tylsintä aikaa, toisaalta näissä ei tarvitse yleensä hätkyillä liikaa. Nytkin ensimmäisten uutisten neljästä sähkeestä kolme oli kirjoitettu valmiiksi jo eilen. Kyllä, me tarjoilemme kansalle vanhentuneita uutisia. Voi meitä.

Uutispäällikön eli arvon esimieheni pitäisi saapua tänne parinkymmenen minuutin sisään. Sitten on ainakin joku, jonka kanssa puhua aivottomia ja neuvotella siitä, mitä juttuja varastetaan päivän lehdistä.

PS: Tiedän ettei tämä merkintä tule vielä näkyviin blogiin, mutta ajattelin feikata timestampit sitten jälkikäteen. Älä suutu.