Financial Times, a respected, although a tinted broadsheet – bad pun intended –, once again demonstrated how difficult it is to master the art of headlines. Saturday’s leader piece bore the heading Gains and losses in the local elections, with a clarifying subheading There was good news and bad news for the main parties. Couldn’t have said it better myself.

Oh, and another thing: one FT writer referred to Matrix as a ”cult hit”. What a weird definition that is.

Okay, who confesses to messing around with our copy of today’s Guardian? First there was this astonishing headline.

Not to mention the picture accompanying it (why the hell is he smiling?). The whole thing had ”the Onion” written all over it. Now, I was willing to write that one case of as a freak accident.

Alas, more fun was on the way. Come to think of it, everything worked out in a way that bears a strong resemblance to self-fulfilling prophecies: once you know what to look for, it becomes much easier to find. But I’m hurrying ahead of myself here.

So after American media satire it was the turn of an old British favourite.

Tell me this headline isn’t something out of a vintage Monty Python episode.

Luckily things then started to slow down.

This headline doesn’t actually have anything to do with the paper but with the English legal lingo in general. Could someone please tell me what constitutes a legal killing?

One more item before I stop. This was a brilliant example of spoof advertising, more clever than the little scuffle between Ryanair and Easyjet (no way am I going to endorse their silly way of capitalizing the name). In case you’ve no idea what I’m talking about, Easyjet has been running ads with the line ”High prices to Spain? That’s bullocks!” to which Ryanair responded by quoting a survey about the reliability of various airlines and the line (paraphrased) ”Punctuality? That’s bullocks!” But I digress.

Take a look yourself. First the one pushing BT’s new number directory service and then the competing one:

But then again, anything is better than the slogan of one local bar / club / restaurant / whatever, the name of which fortunately escapes me: ”Be scene, not herd”. Now I might be a tad on the slow side but doesn’t being part of the scene mean exactly being part of a group of people, ie. herd?

The New Yorker had an advert for Hummer (the civilian version of U.S. Army’s general utility vehicle) with a flashy close-up of the bumber and the slogan ”B to the L to the I to the N to the G”. Who the hell are they selling the cars to?

First something funny: The Guardian rebrands the Conservative party. Then something unnerving: People take too many painkillers.

For some reason The Times Play magazine (the TV and radio guide supplement) ranks films, ”music” (meaning pop and jazz albums), movies, and games with stars whereas ”music” (ie. classical albums), dance, opera, theatre, books, and ”art” (what a pseudo-category) only get a written review.

Interestingly, in The Sunday Times Culture magazine gives star ratings to films and all cds, but not to theatre, opera, ”music” (read: concerts), or books.

I was really close to picking up a copy of today’s Sun. The front page had a blurp for a competition saying ”Win a piece of toppled Saddam statue”. Now that’s classy.

What a nice comment I happened to stumble upon in the Guardian Review: It’s more than a decade since Fukuyama proclaimed the end of history, although stuff still appears to be happening.

Touché.

Uusi suosikkiuutiskanavani ITV1 jatkoi tänään aamushow’ssaan mainiolla linjallaan.

Studioon oli raahattu jonkun soltun vaimoke ja lapsenpuolikas, mutta valitettavasti missasin osuuden, jossa he kalastelivat sympatiaa. Sen sijaan onnistuin näkemään, kun khakiasuinen kameran edessä möllöttävä mies luki terveisiä koto-Britanniaan vaimoille ja tyttöystäville Persianlahdella olevilta miehiltä. Että kotio tullaan, kunhan veripalttuu tästä asettuu!

Ja toisaalla Beebin uutisissa kirjeenvaihtaja selitti tiukkailmeisenä lentotukialus Ark Royalin kannelta, että tovereiden kuolema ei ole vaikuttanut miesten moraaliin, vain tunteisiin. Tulipa siinä sattumalta tiivistäneeksi aika mainiosti erään sotaa koskevan hyvin olennaisen pointin – piipun toisessa päässä kun ei ole ihmisiä, joita kohtaan tulisi tuntea jotain (armoa, sääliä… mitäs se partakaveri jauhoikaan pari tuhatta vuotta sitten?) vaan vihollinen, ei-ihminen, jonka voi tehdä taistelukyvyttömäksi tai peräti poistaa taistelukentältä.

Nyt myös autobotit on mukana sodassa.

Uusi suosikkiniehdokkaani sotakirjeenvaihtaja-Jeesukseksi on ITV:n reportteri, jolla ständäriä tehdessään oli päässään kypärä ja päällään luotiliivit, joissa luki isoilla valkoisilla kirjaimilla PRESS.

Tohtisikohan ko. henkilö siirtyä syrjään luotien tieltä edes siksi aikaa, että ehtisi inserttinsä tehdä valmiiksi?

Sama kanava muuten tekee päivittäin Daily Telegraphin kanssa mielipidekyselyn, jonka kysymyksiä ovat mm. ”olivatko USA ja Britannia oikeutettuja sotaan” ja ”onko ihmisiä kuollut liikaa”1. Että onko se gallup jumala vai ei, mitähä?

1: Kieltäydyn käyttämästä typerää kiertoilmausta ”siviiliuhri” sanojen ”kuollut ihminen” sijasta.