Tajusin juuri, että vaikka tekisi miten kovasti mieli linkitellä asioita tänne blogiin, ei se juurikaan onnistu, kun ei ole nettiyhteyttä ja sitä myöten Googlea jolla kaivaa ne linkit. Voi norsu. Jos ne lisää jälkikäteen, menee kronologia ihan lurupaskaksi. Voi norsu ja voi marsu.

Hahaa, olen saanut faniviestin! Ja se oli monikossa, tosin epäilen kyseessä olevan pikemminkin kuninkaallinen me kuin mikään rypäs (ryväs?). Haluan pitää ihailijani henkilöllisyyden salassa, joten kutsun häntä vain Maijaksi. Vai onko se liian paljastavaa? Ehkä neiti Mustonen on sittenkin parempi salanimi. Viestin merkityssisältö an sich oli kyllä köyhänlainen, vaativatpahan tiheämpää päivitystahtia. Ilmoitan täten mitä juhlallisimmin (vai -semmin? Olenpa rappiolla), että kirjoittelen blogia koko ajan ja päivitän sen aina kun vaan läppärin vain bittiin kiinni.

Jaa niin, jos et tosiaankaan tiedä mikä blog on, pitänee minun yrittää selittää. Etymologisesti blog tarkoittaa weblogia eli veppipäiväkirja. Sen muodot vaihtelevat päiväkirjamaisesta muodosta valtaviin kollektiivisaitteihin. Blogit voi jakaa kahteen pääryhmään: toinen sisältää tekstiä, toinen linkkejä. Minun on kait sekamuoto.

Selvenikö asia?

Hyvä.

Nii että miksikö minä tämän pistin pystyyn. Antakaas kun selitän: minulla kun on noita kirjoituspurppauksia jonkun verran, mutta vielä enemmän on keskeneräisiä sellaisia. Semmoisia irtoheittoja, mitkä on pakko päästä sanomaan, koska ne on niin hyviä. Tai öh, koska luulen niitä hyviksi. Tai koska on itseilmaisun tarve. Tai jotain muuta. Mutta siitä tässä nyt periaatteessa on kysymys: kun haluaa kirjoittaa jotain, mutta ei paljon. Ja olen antanut itselleni luvan kirjoittaa tänne kohtuuttoman huolimatonta kieltä. Tässäkin tekstissä on jo n+1 kirjoitusvirhettä, tyylin puutteesta nyt puhumattakaan.

Tässä kokeilen vaan sängyssä yömyöhällä, että toimiiko tuo minun rsync-skripti niin kuin pitää ja päivittää nätisti tämän blogin. Ja myös että syökö tämä ääkkösiä tiedostonimissä.

Juu ei se mitään ekalla yrittämällä toiminut. Uusiksi. Ihan perssilmää kutkuttaa – ja toimii! Jummijammi. (Kokeilin vielä yhden jutun.)

Näemmä vaatii vähän puukkoa tämä blogi toimiakseen kunnolla. Ikävän epäeleganttia tämmöinen ohjelman puukottaminen, saisivat harrastaa konffitiedostoja. Päivämäärätkin on tuollaisessa epelimuodossa ja minun perl-taidoillani menee viikko ennen kuin keksin mitä vipua tuolle pitää antaa.

Piti huijata ja heittää kelloa vuorokaudella eteenpäin, jotta näkee miten tämä käyttäytyy. Oikeasti tämä on siis kirjoitettu 17. päivä eikä 18. niin kuin tuo vielä äskön luuli.