Vihriäinen pottu ei ollut syömäkelpoinen, joten heitin sen leikilläni kukkapenkkiin. Vaan sehän pirulainen päätti puskea juuret multaan.
Nyt se on siirretty isompaan ämpäriin. Ensi keväänä meillä syödään omia uusia perunoita. (Tai oma uusi peruna.)
Hienoa tai siis ällöttävää oli se, että kaapista löytyi kaksi kaveria, joille olisi voinut antaa nimen ja sotun. Toinen oli helmikuinen krem fres ja toinen maaliskuinen vaniljakastike. Hyi yäk.
Saatanan saatana.
Alkuilta: capuccino ja bagel Bistro Venlassa.
Illallinen: tournedos ja parsaa hollandaise kynttilänvalossa kotona.
Töitä en saanut tehtyä juuri sentin vertaa, mutta ei kai sillä aina ole niin väliä.
Halpojakin olivat piljetit, vitosen kappale.
Piti saada kahteen kirjekuoreen perjantain postileima. Loppujen lopuksi aikaa jäi ruhtinaalliset 20 minuuttia, eli minkäänlaista paniikkia ei päässyt syntymään.
Toisella kuorella hain elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen ja toisella esikoistietokirjailijan apurahaa. Viime vuonna TaiK-visiitti pysähtyi haastatteluihin, eli en koskaan päässyt itse pääsykokeeseen asti. Tietokirjailemista puolestaan kokeilen ensimmäistä kertaa, kuten esikoiskirjailija-epiteetistä voinee päätellä.
Kuorien pitäisi synnyttää reaktioita noin kahden kuukauden päästä. Jäämme odottamaan.
Kyllä, Saksa ei kyennyt imemään halpahintaista sarkasmia kehostani! Matkalta on läjä muistiinpanoja, muutama muistikuva ja pari valokuvaa. Oletettavasti pyrin purkamaan niitä tännekin, kunhan ehdin tehdä kaiken tärkeän ensin pois alta.
