Nimittäin sen, että kirjastotäti ja -setä laskevat yhdestä sataan näin:

01, 02, 03… 1, 11, 12, 13… 2, 21, 22, 23… 9, 91, 92, 93

Nimimerkillä ”Miksei 7-luokan kirjoja löydy 07-hyllystä?”

Yrittäjäkurssi (työelämästä tai sen ulkopuolelta yrittäjäksi ryhtyville)

Minun piti mennä verkkopankkiin, mutta puolihuolimattomasti näpyttelinkin selaimen osoiteriville kirjaimet vei ja huomasin päätyneeni Veikkauksen sivuille.

tämä internet se on aikamoinen vekotin

olin kalevan sivuilla muuten vaan, kun huomasin uutisen

minun mummolani on palanut maan tasalle

hävinnyt

kokonaan

ja sain tietää asiasta sattuman kautta

ennen kuin äiti ehti edes soittaa

mahaan koskee

Ostaisitko käytetyn miehen tuolta autolta? sanoin iltapäivällä, täysin vakavissani vielä.

Damn you, Reverend Spooner!

Keskellä yötä herätessään hän kysyy ”mikä se viimeinen juusto oli?”

Yritin tarkistaa, näkikö hän unta, mutta vastaus oli ”ei”.

Paitsi että vähän ajan päästä se oli ”kyllä”.

Katsoin tässä Ostos-tv:tä. Siellä mainostettiin kaiken sekoittavaa Magic Bulletia, jonka hinta oli 99 pilkku 95 euroa. Mutta ei siinä kaikki – samaan hintaan sai mukaan vielä toisenkin vekottimen, jonka voi ”viedä asuntoautoon, mökille tai antaa vaikka lahjaksi”.

Toisin sanoen kauppiaat eivät itsekään tiedä, mihin tunkisivat kaikki tehosekoittimensa. Kas kun eivät saman tien ehdota, että ylimääräisen Magic Bulletin voi jauhaa ”vain alle kymmenessä sekunnissa” toisella Magic Bulletilla hienoksi sössöksi.

Rehellinen mainoslause olisi siis suunnilleen ”vie asuntoautoon, mökille tai heitä suoraan hevonperseeseen”.

Sain Kelalta kirjeen, jossa penättiin takaisin vuoden 2005 opintotukia tuhannen euron verran. Siis 2005, jolloin nostin tukea neljältä ensimmäiseltä kuukaudelta, elin kuukauden stipendillä, menin töihin kesäkuussa ja siirryin elokuussa Jylkkäriin, jonka palkka ei tunnetusti päätä huimaa.

Oma mokahan tämä eikä asiassa ole mitään nokankoputtamista, mutta vituttaa silti aika lailla.

Olimme kesällä Outin mamman synttäreillä. Istuin siellä samassa pöydässä Outin tädin miehen (tai vastaavan) kanssa. Juttelimme niitä näitä, kameroiden ominaisuuksista joukkoviestinten toimintaan. Kun tilaisuus oli ohi ja mies nousi pöydästä, hän sanoi olleen kiva tavata. Minä vastasin siihen sanomalla ei mitään.

Että ei tartte turhia kiitellä, kun sait nauttia miun erinomaisesta seurasta.

Olen niin saakelin sulava seuramies.