Asioita joista en pidä

• ikkunoiden peseminen

Asioita joita olen tänään tehnyt

• ikkunoiden peseminen

Savon Sanomien vaaka sanoi juuri äsken miun painoksi 76,3 kiloa (sis. vaatteet, rillit, avaimet, huulirasva, kännykkä — mutta ei kenkiä). Laittaisin tähän kuvan, kun et kuitenkaan muuten usko, mutten osaa/jaksa/tahdo siirtää sitä kännykästä poies.

…oli ehdottomasti painottomassa tilassa lilluva koira.

In other news: journalistiikan viimeinen tentti on jo takana, eli jäljellä on vain gradu ja yksi valtsikan tentti. Lisäksi olen saanut Kuopion kesäasuntoon jo maton, jonka ansiosta paikka näyttää jo huomattavasti enemmän asuintilalta kuin DVD-varastolta.

Vesi maistuu Kuopiossa pahalta. Datapisteitä on kylläkin vasta kolme (toimitus, Atlas ja asunto), mutta rohkean humanistin tavoin uskallan yleistää väitteeni yleispäteväksi.

Yäk.

Kävimme eilen kahdeksan kappaletta Lainalaatikoita. Nyt niistä kuusi on täytetty lehdillä, kirjoilla sekä cd- ja dvd-levyillä. Isä antaisi selkään, jos näkisi miten poikansa pakkaa tavaraa kolmen kuukauden työreissua varten.

Tilanne on siis se, että sunnuntaina suuntaan Kuopioon, jossa odottaa Savon Sanomien kotimaan toimitus.

Vielä ei jännitä, lähinnä vaan mietin että miten sitä sopeutuu elämään uudessa kaupungissa. Kesätoimittamisessa on sellainen paradoksaalinen puoli, että toisinaan joutuu töihin paikkakunnalle, josta ei tiedä juurikaan mitään. Kolme kuukautta ei ole missään mielessä riittävä aika totutella tavoille ja ottaa selvää paikallisista asioista, mutta minkäs teet.

Kait se tästä.

Kirjoitin tentissä (JOU S12 eli laviopintojen opintojen kirjatentti) vain viisi sivua tekstiä, mutta toisaalta paskanjauhannan määräkin oli puolet normaalista. Jotenkin sitä vain ei ilkeä omalle proffalle lavitentissä mussuttaa tyhjää väikkäristä, joka on hänen ohjaamansa.

* * *

Kaupassa sattui silmääni lehti, joka mainosti kannessa fraasilla [alan] johtava julkaisu Pohjoismaissa. Sattumoisin saman lehden sai tutustumishintaan, kas kun kyse oli ensimmäisestä numerosta.

* * *

Kävin Skypen Joensuun-koneelle asennettuani ostamassa headsetit kotiin ja itselle. Ensin poimit laitteet Gigantista, jossa halvin malli maksoi 40 euroa. Kiroilin hieman kovaa hintaa, mutta koska isä oli luvannut subventoida hankintaa, ostin ne silti. Tuntia myöhemmin huomasin ruokakaupasta poistuessamme, että PC Superstoressa oli bulkki-headsettejä useampaakin mallia à 9,90 eur.

Gigantin eduksi voidaan laskea se, että tuotteiden palauttaminen ja hinnan hyvitys onnistui nopsaan ja vaivatta.

Jos ihmisten virnistyksistä voi päätellä mitään, Ben Zyskowicz -vappunaamari oli hyvä idea.

Tämä viikko: ma–ke tylsästi palkkatyössä 9–17.

Viime viikko: ma–to tylsästi sairaana.

Sitä edeltänyt viikko: tylsästi tenttiinlukua.

Mitä tapahtuu? Missä graduaika? Hä?

Yritin keulia pyörällä ja etenkin parantaa keulimistulosta jarruttamalla samalla hetkellä, kun nykäisen etupyörän ilmaan. Nyt sattuu peukaloon.

Jos nimittäin jarruttaa takapyörää samalla kun yrittää rykäistä tangon ilmaan, ei tanko nouse. Peukalo puolestaan jatkoi massan hitauden takia rauhallista matkaansa halki aika-avaruuden, ja kolahti kahvaan.

Perhana. Ja iltapäivällä pitäisi pelata sählyä tällä loukkaantuneella elimellä.

Ei väsytä.

I have a vision of a Europe united under bad music and too much liquor. That’s what happened last night in Rentukka, and I believe it just might be the key to a better tomorrow. In other words, I spent the night dancing to the most horrible tunes of the 1990’s. In my friends words, I forbid you to dance to this song, spoken out loud when Tom Jones’ Sex bomb was playing. The way I see it is that if I’m on the dancefloor when Macarena is blasting out of the loudspeakers, there’s really nothing left to lose.

That night I bid farewell to all but one of my exchange student buddies and dancing to silly Eurodisco was probably the best way to alleviate the sting of separation. ’Tis been a funny old spring, and I still rate my first chance meeting with the guys the best thing to have happene all year.

At least now I’ve got someone to fall back on if I ever get lost in the UK, Germany or Estonia. Could’ve been worse, could’ve been much worse.