Sunscreen-esseessä ja sen musikaalisovituksessa on kohta, jota mutustelen toisinaan:

Live in New York City once, but leave before it makes you hard
Live in Northern California once, but leave before it makes you soft

Mietin, mitä sanaa käyttäisin, jos New Yorkin tai Los Angelesin* tilalle panisi Joensuun. Tällä hetkellä valintani olisi frustrated.

Turhautunut siksi, että Joensuussa kasvaa – kasvoi? – ihmisiä, joilla riittäisi rahkeita vaikka mihin, jos vain heillä olisi enemmän tilaa opiskella, kokeilla ja saada rakentavaa palautetta. Kyseessä ei ole ollenkaan sama asia kuin polttava halu päästä pois pikkukaupungista, vaan turhautumista nykyisen ja kuvitellun olotilan väliseen ristiriitaan: jos täällä vain olisi vähän enemmän ihmisiä/keikkapaikkoja/elokuvateattereita, minustakin voisi tulla jotain. Tai näin mietin eilen, kun mutustelin jäätelöä Kauppakadulla.

Mitä sinä laulaisit kotikaupungistasi?

Edit: Lukija huomautti, että Los Angeles ei ole Pohjois-Kaliforniaa. Se on täysin totta. Syytän erheestä Joan Didionia (It was three years ago he told me that, and we have lived in Los Angeles since.)

Yritin tilata itselleni verokortin, mutta tuli mutka matkaan.

Kysymys: kuinka monta tuntia Verohallinnon virkailija työskentelee 0,04 eurolla?

Jos näet kuvassa rikkinäisen vaatekappaleen, olet auttamattomasti ajastasi jäljessä.

Todellisuudessa siinä nähdään uusin ITE-innovaatio: kosketusnäyttösormikas. Juuri tällaisia teknis-taloudellisia läpimurtoja Suomi kaipaa, jotta saadaan talous nousuun.

Seuraavaksi pitää keksiä, miten saan sukkahousut mukaan vekottimeen ja maailmanvalloitustuote on valmis.

Nimittäin!

Rainbow Crispy Longs -ranskikset olivat – yllättävää kyllä – nimensä mukaisia eli rapeita ja pitkiä. Oletettavasti rapeus on saavutettu kreosootilla tms. luomuhyödykkeellä, mutta aivan sama, sillä potut maistuivat paremmilta kuin pikaruokaravintolassa.

Suosittelen.

Söin mandariinia ja luin aikakauslehteä, sellaista paperille painettua.

Kuorittuani toisen mandariinin pesin kädet ja astelin lehden äärelle. Mietin hetkisen, että tässä on ollut sen verran taukoa, että pitää koskettaa lehteä tai muuten se menee virransäästötilaan. Sitten tajusin, ettei kostealla sormella kehtaa näyttöä hypistellä.

Sitten tajusin lukevani paperilehteä.

Sitten tajusin, että taidan nykyään lukea asioita aika paljon ruuduilta.

Tyttöystävä lähtee varhain aamulla työmatkalle. Siitä seuraa ongelmia. Meillä on nimittäin nykyään kahvinkeitin, jota pitää lämmittää ennen käyttöä sellaiset 30–45 minuuttia. Normaalisti homma toimii niin, että ensimmäisenä heräävä käy napsauttamassa virrat päälle keittimeen ja rojahtaa sitten takaisin sänkyyn. (Kukaan ei jaksa odottaa puolta tuntia, että pääsee edes keittämään kahvit.)

Mutta kun olen yksin kotona, joudun hoitamaan prosessin itse. Niinpä minulla oli tänään tarkoituksena ostaa kaupasta ajastinpalikka pistorasiaan, kun niitä saa alle kympillä. Senkus illalla päättää, monelta haluaa koneen käynnistyvän, jättää virtakytkimen päälle-asentoon ja säätää ajastimen sopivasti.

Tyttöystävän tulkinta tästä kaikesta oli, että hän on korvattavissa digitaalisella ajastimella. En voi sitä tyystin kieltääkään.

Olin taannoin New Orleansissa, kun Isaac-hurrikaani sotki matkasuunnitelmani. Minun piti lentää New Orleansin kentältä New Yorkiin tiistaina, mutta kaikki lennot peruttiin ja koko kenttä suljettiin ennaltamääräämättömäksi ajaksi. New Yorkista olisin jatkanut San Franciscoon, josta lähti torstaiaamuna paluulento Suomeen.

Lentoyhtiö tarjosi minulle korvaavaa lentoa vielä tiistain aikana, mutta se lähti New Orleansin sijaan Baton Rougesta. Hyväksyin korvaavan lennon, koska luulin vakuutuksen korvaavan siitä aiheutuvat ylimääräiset kulut eli käytännössä kuljetuksen New Orleansista Baton Rougeen.

Siis: luulin, että lennon peruuntuminen olisi riittänyt vakuutuksen aktivoimiseen (paremman sanan puutteessa), mutta olin väärässä. Tulkitsin asiakaspalvelijan neuvoja ja matkustajavakuutuksen tuote-ehtoja (pdf) väärin, mikä maksoi minulle puolisentuhatta euroa.

Matkalta myöhästyminen

Matkalta myöhästymisellä tarkoitetaan sitä, että vakuutettu ei ehdi lento-, laiva-, juna- tai linja-automatkansa alkamispaikkaan tai etukäteen hankitun jatkoyhteyden alkamispaikkaan.
Myöhästyminen korvataan, kun se aiheutuu sen vuoksi, että

* vakuutetun kuljetukseen tarkoitettu yleinen kulkuneuvo myöhästyy tai sen kulku estyy sään, luonnonmullistuksen, teknisen vian, liikenneonnettomuuden, rikollisen teon tai viranomaisen toimenpiteen vuoksi

* vakuutetun käyttämä yksityinen kulkuneuvo joutuu liikenneonnettomuuteen

Vakuutuksesta ei korvata myöhästymistä, jos vakuutettu ei ole lähtenyt matkalle riittävän ajoissa huomioon ottaen olosuhteet, jotka vallitsevat ennen matkan alkamista.

Vakuutushtiö on tietenkin aivan oikeassa siinä, etten myöhästynyt paluulennoltani. Korvaushakemukseni Turvassa käsitellyt virkailija ei suostunut kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ottanut vastaan lentoyhtiön tarjoamaa, toisesta kaupungista eri aikaan lähtevää korvaavaa lentoa.

Olen siis siinä käsityksessä, että minun olisi kannattanut kieltäytyä Baton Rougesta lähtevästä lennosta ja vaatia uutta lentoa New Orleansista. Vielä maanantaina (eli lentoa edeltävänä päivänä) oli mahdotonta sanoa, milloin lentokenttä olisi avattu uudestaan. Todennäköisesti en olisi kuitenkaan ehtinyt torstaiaamuksi San Franciscoon, jolloin olisin myöhästynyt jatkolennolta ja vakuutusyhtiö olisi maksanut korvaavan lennon.

Vakuutusyhtiön näkökulmasta kyse on kai siitä, että olin ehtinyt New Orleansiin ajoissa, eli en myöhästynyt sinne vievältä lennolta. Tai näin olen ymmärtänyt.

Tarinan opetus: älä ikinä yritä toimia tavalla, joka säästäisi vakuutusyhtiön rahoja. Kulut kirjaamme kohtaan ”oppirahat”.

Mihinkö sain käytettyä 500 euroa? Roikuin puhelimessa sekä American Airlinesin että vakuutusyhtiön kanssa hyvän tovin. Ainoa toimiva julkisen liikenteen väline tiistaina New Orleansin ja Baton Rougen välillä oli taksi. Lisäksi jouduin buukkaamaan New Yorkista uuden majoituksen, koska saavuin paikalle paljon suunniteltua myöhempään.

Porasin aamupäivällä kaapin peräseinään puolensataa koloa. Luulen, että akti edustaa noin 99 prosenttia 2000-luvulla tekemistäni puukäsitöistä. Apuna minulla oli kaksi pikkuveijaria.