Ei näemmä kannata mennä nukkumaan rakko puolillaan, sillä näin yön aikana unta virtsaamisesta vähintään kymmenen kertaa. Yleensä toimitus vielä epäonnistui jotenkin (roiskeita, vaatteita, kuppi täynnä), joten aamulla oli jokseenkin epämukava olo.

Harvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa. Yöllä en meinannut saada unta, ennen kuin kirjasin ylös mielessä pyörivät asiat. Niitä oli 28. Nukkumatti saapui lopulta kolmen maissa.

Herätys oli neljä tuntia myöhemmin. Kahvittelun, luennon ja uuden kahvittelun jälkeen kävin nöyränä anomassa opintoviikkoja vaihtoajaltani, ja homma sujui kuin rasvattu. Ja tätä minä olin lykännyt monen monta kuukautta kakin pelko housussa. Väsytti.

Lounastauolla näin pitkästä aikaa ensimmäistä Jyväskylässä tapaamaani immeistä eli Tuukkaa, pistin maailmaa ja uutistoimittamista kohilleen ja myöhästyin iltapäivän luennolta. Väsytti paljon.

Varsinainen pommi odottelikin siellä. Käveltyäni sisään minua vastapäätä nökötti kaksi kovin tutunnäköistä naamaa, jotka molemmat hymyilivät kuin Naantalin supernova. He olivat Matthew ja Sam, eli ne ainoat cardiffilaiset, joiden kanssa tuli kämppisten lisäksi koskaan mitään puhuttua. Väsymykseni kaikkosi.

Jauhoimme poikain kanssa iltapäivän jascaa, piipahdimme meillä ja heitin dynaamisen duon kämpille. Sen jälkeen katsoimme Takashi Miiken Visitor Q:n ja Battle Royale 2:n. Ensimmäinen on luultavasti paras koskaan näkemäni nekrofilia-insesti-väkivalta-porno-perhedraama-komedia. Jälkimmäinen jäi kesken kun se oli niin huono. Väsytti taas.

Kaiken huipuksi kello 21.00 muistin, että Katatonia heittää Lutakon keikkansa juuri tänä torstaina, joten eihän se auttanut kuin laahustaa tanssisalille. Rokin räime alkoi vasta puolen yön jälkeen, jolloin väsytti aivan infernaalisesti.

Nyt olen kotona ja simahdan aivan justiinsa. Toisaalta, arvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa.

Iikka, Janne, Jenni, Noora ja Veera. Eläkää ihmisiksi, nauttikaa olostanne ja tehkää muutkin onnellisiksi. Nähdään puolen vuoden päästä.

Polli tahtoo keksiä, sanoi tukkilaisen papukaija.

Ajattele jos eläimillä on päänsärkyä, ne ei voi ottaa Ibuxinia. – Sonja

Yhdensorttinen tapa kertoa, että tämä talvi on ollut harvinaisen lämmin, on kalsari-indeksi.

Niin, kalsari-indeksi. Pistin nimittäin juuri äsken (7 minuuttia sitten) ensimmäistä kertaa pitkät kalsarit jalkaan, koska arvelin ulkona olevan niin kylmä, että ilmankaan ei pärjää.

Yleensä blackhorset ovat livahtaneet koipien lämmikkeeksi jo joulukuun alkupuolella, mutta nyt kelit ovat olleet niin leudot, ettei koipitermostaattia ole vielä tarvittu. Ennen kuin nyt.

olli ist patenonkel / olli is a godbunny, sanoi Googlism. Jep, yritän edelleen vältellä kesätyöhakemusten kirjoittamista.

Toveri Ikonen oli jokin aika sitten muutaman viikon töissä uutisissa. Palkkaa tästä tehtävästä maksettiin tietenkin työtuntien perusteella.

Kävipä sitten niin, että ihan vihoviimeisenä työpäivänä toveri Ikonen kaatui sängyn omaksi, mikä lie pöpö miestä puraissut. Palkan hän kuitenkin sai ajallaan eli töiden loppumista seuraavana päivänä.

Sittemmin kävi ilmi, että hra Ikoselle oli epähuomiossa maksettu palkkaa myös sairaspoissaolopäivältä. Koska Ylessä ollaan ihan perkeleen tarkkoja rahasta, ei moista virhettä voida ohittaa olankohautuksella. Eihän nyt valtion ohjastama juggernautti voi, herra paratkoon, niellä moista erhettä tai finanssibalanssi vallan tuhoutuu.

Niinpä toveri Ikonen on nyt velvoitettu tulemaan töihin yhdeksi päiväksi ensi vuoden puolella. Kas kun palkkakin on jo maksettu valmiiksi.

Yleinen mitäänsanomattomuus valtaa alaa. Joulukalenterin luukkujen aukominen ei väräytä mitään viisaria. Töihin herääminen ei saa pomppimaan riemusta. Ajatus kolmen päivän joululomasta ei piristä.

Ei tätä masennukseksi voi sanoa, mitäänsanomattomuudeksi vain. Yleensä se on koittanut keväällä, kun vuoden mittainen opintoputki lähestyy kesätaukoa, ja sitten uudestaan loppukesällä, kun kesän mittainen työputki lähestyy loppuaan. Tällä kertaa työsegmentti on reskeduloitu syystalveen, joten harmauskin on muuttanut sijaansa asiaankuuluvasti.

Tekisi mieli istua jouluna hiljaa jossain nurkassa ja olla ajattelematta mitäänsanomattomia ajatuksia.

Tilannetta ei yhtään helpota se, että juuri nyt pitäisi rustata hakemuksia ensi vuoden kesätyöpaikkoja varten. Työtodistukset pitäisi kaivaa, CV:hen pitäisi valehdella jotain uutta, samat vanhat juttunäytteet pitäisi taas monistaa, eikä viitsisi oikein tehdä asioiden eteen mitään.

Ehkä jo ensi vuonna tiedän, mikä minusta tulee isona. Sitten ei tarvitsisi pähkäillä näiden väliaikaisuuksien kanssa.