…haluan kolme asiaa.

• kaivinkoneen (sellaisen jossa on telaketjut)
• paalutuskoneen
• tietokoneohjatun sorvin, semmoisen 10×10×3 metriä vievän laitteen jolla voi tehdä ihan mitä vaan

PS: Löysin eilen takistani uuden taskun. Aika hienoa.

Keksin ihan spontaanisti tänään kielikuvan. Se kuuluu: Makoisa herne, tuo luonnon nänni.

Toimi Kankaanniemi onkin Trio Erektuksen jäsen: Sekä uuspakanuus, islam että humanismi valtaavat alaa koko Euroopassa ja myös meillä Suomessa. (HeSa 2.10.)

Vetäisin melkein keuhkoon asti irtohiuksen (oman) tänään. Ja kaikki sisäänhengityksen voimalla!

Lienee aiheellista käydä parturissa kohta.

Työt alkaakin jo huomenna.

Olen käyttänyt edelliset viisi tuntia kirjojen lukemiseen. Ensin hieman proosaa (Whiteheadin Balladi John Henrystä), sitten kauhua (Sacksin Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) ja lopuksi vielä aivonlaajenninta (Greenen Kätketyt ulottuvuudet). Hyviä kirjoja kaikki. Lisätietoja löytyisi sivupalkin linkeistä, jos Allconsuming-skripti vain sattuisi toimimaan.

Mutta hieman kyllä ahdistaa se, että unirytmini on mallia hevonperse ja muutaman viikon päästä pitäisi olla jo aamuvuoroissa ja ties missä.

Menin tilaisuuteen. Paikka oli tyhjä, pöydillä likaisia kahvikuppeja. Oletin myöhästyneeni kaksi tuntia. Olinkin viikon verran aikaisessa.

Jyväskylän Sokoksen kirjaosastolla on kyltti, jossa lukee ”elämänkerrat”.

Tällä kertaa pelataankin lassipalloa korteilla.

Tarvitaan:

3–6 pelaajaa, 15–20 tyhjää valkoista korttia / pelaaja. Minä käytin Tiimarista saatavaa askartelupahvia: A4-kokoinen arkki maksaa parikymmentä senttiä ja siitä saa leikattua kymmenen korttia. Osa korteista tehdään ennen pelin alkua, osa jätetään tyhjinä nostopakkaan ja täytetään sitä mukaa kun niitä tulee nostettua.

Alkuvalmistelut:

Jaetaan jokaiselle pelaajalle viisi tyhjää korttia. Samaten laitetaan nostopakkaan viisi tyhjää korttia jokaista pelaajaa kohti. Sitten laitetaan sinne vielä viisi korttia per naama. Jos kyseessä on ihkaensimmäinen peli, nämäkin läystät ovat tyhjiä, muuten käytetään edellisten pelien parhaita kortteja. (Tämä implikoi, että jokaisen pelin jälkeen pelaajat valitsevat viisi suosikkikorttiaan, jotka laitetaan säästöön seuraavaa peliä varten.)

Säännöt:

Kierrokset sujuvat normaalin korttipelin tapaan. Kaikille jaetaan viisi korttia, jakajasta seuraava aloittaa. Vuoron aikana lyödään ensin kortti pöytään, jonka jälkeen nostetaan pakasta uusi kortti. Tätä jatketaan, kunnes ollaan tultu tilanteeseen, jossa pelaaja ei voi enää lyödä pöytään mitään (ts. kourassa ei ole yhtään korttia jäljellä). Korteissa olevat pisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä saanut voittaa. Kortin voi lyödä itselleen (=vaikutus kohdistuu vain itseen), jonkun toisen pelaajan eteen (=vaikutus kohdistuu vain tuohon pelaajaan) tai keskelle (=vaikuttaa kaikkiin).

Korttien tekeminen:

Jokaisessa kortissa on oltava kolme asiaa: Nimi, kuva ja kuvaus. On suositeltavaa käyttää merkintöjen tekemiseen mustekyniä (koska lyijy hinkkaantuu pois ja tussi menee kortista läpi). Kortin aihe voi olla mitä tahansa. Kuvauksessa voi olla pistearvo tai sitten voi olla olematta. Olisi suositeltavaa, että pistemäärä on vaikkapa 100–1000, jottei loppulaskusta tulisi ylettömän vaikeaa. Lisäksi efektien, etenkin pisteiden, olisi hyvä olla sellaisia, etteivät ne vaadi ulkoisia kirjanpitovälineitä tai muuta hömpötystä. Ei siis mitään ”saat +400 jokaista kerrottua vitsiä kohti”-vääntöjä. Muita rajoituksia ei sitten juuri olekaan.

Esimerkkejä korteista:

Kun ei ole skanneria, niin tähän ei tule kuvia, mutta toivottavasti nämä sanalliset selitykset auttavat.

• Frank: Kaikkien pelaajien nimi on Frank
• Ideaalikommunismi: Kaikilla on yhtä paljon pisteitä
• Juusto: +100
• Maginot-linja: Vastapäinen pelaaja ei pääse läpi, ei sitten millään.
• Musta surma: Kaikki elollinen hukkuu paskaan ja kuolee.
• UKK: +400 pistettä, negatoi poliittisten korttien vaikutuksen.
• Palmu: UKK kiipeää palmuun.
• Metanolimyrkytys: Pelaaja joutuu pitämään silmänsä kiinni.
• Suolentähystys: Pelaaja ei voi istua seuraavan vuoron aikana.

Käännetty ja sovellettu alkuperäisistä säännöistä.

Tuossa iltakymmenen maissa, kun lämpömittari näytti seitsemää astetta Celsiusta, oli Rosson terassilla vielä ihmisiä kaljoittelemassa.

Tein juuri itselleni hatun Sonjan housunlahkeen hyljätystä palasesta. Katu-uskottavuus nousi ainakin nollanteen ellei peräti ensimmäiseen potenssiin.