Kaikin puolin mahotonta tämä. Nyt on jo kolme täyttä vuotta siitä, kun Manninen ja Sulopuisto päättivät kirjoittaa nimensä seurustelemisen suureen kivitauluun. Suureksi pettymykseksi minun on todettava, ettei kumpikaan esittänyt maagista kysymystä alax olee mun kaa?

Paljon onnea me!

Jep, tänään oli taas Play-päivä. Paketit vastaanottanut Sonja raportoi postihenkilön naurahtaneen, kun läjä meinasi levitä käytävään.

Sonjalla on flunssa, joten hän päätti kokeilla höyryn hengittämistä (minun ideani). Arvon rouva unohti ensin ottaa rillit päästään.

…haluan kolme asiaa.

• kaivinkoneen (sellaisen jossa on telaketjut)
• paalutuskoneen
• tietokoneohjatun sorvin, semmoisen 10×10×3 metriä vievän laitteen jolla voi tehdä ihan mitä vaan

PS: Löysin eilen takistani uuden taskun. Aika hienoa.

Keksin ihan spontaanisti tänään kielikuvan. Se kuuluu: Makoisa herne, tuo luonnon nänni.

Toimi Kankaanniemi onkin Trio Erektuksen jäsen: Sekä uuspakanuus, islam että humanismi valtaavat alaa koko Euroopassa ja myös meillä Suomessa. (HeSa 2.10.)

Vetäisin melkein keuhkoon asti irtohiuksen (oman) tänään. Ja kaikki sisäänhengityksen voimalla!

Lienee aiheellista käydä parturissa kohta.

Työt alkaakin jo huomenna.

Olen käyttänyt edelliset viisi tuntia kirjojen lukemiseen. Ensin hieman proosaa (Whiteheadin Balladi John Henrystä), sitten kauhua (Sacksin Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) ja lopuksi vielä aivonlaajenninta (Greenen Kätketyt ulottuvuudet). Hyviä kirjoja kaikki. Lisätietoja löytyisi sivupalkin linkeistä, jos Allconsuming-skripti vain sattuisi toimimaan.

Mutta hieman kyllä ahdistaa se, että unirytmini on mallia hevonperse ja muutaman viikon päästä pitäisi olla jo aamuvuoroissa ja ties missä.

Menin tilaisuuteen. Paikka oli tyhjä, pöydillä likaisia kahvikuppeja. Oletin myöhästyneeni kaksi tuntia. Olinkin viikon verran aikaisessa.

Jyväskylän Sokoksen kirjaosastolla on kyltti, jossa lukee ”elämänkerrat”.