Archive for the ‘misc’ Category
Television uhri
Oli rauhallinen arkipäivä kolmantena kouluvuotenani. Iltapäivä oli jo pitkällä, kello läheni kuutta. Istuin olohuoneessa katsomassa televisiota ja vaihdoin juuri kanavan ykköseltä kakkoselle, kun kaksi ystävääni pamahti yhtäkkiä sisään huoneeseen. Ei koputusta, ei huutelua. He vain kävelivät suoraan sisään olohuoneeseen, ja silloin oli jo liian myöhäistä.
Kuten saatat muistaa, 1980-luvulla kello kuusi iltapäivällä kakkoselta tuli sellainen lastenohjelmiston kivijalka kuin Pikku Kakkonen. Kun kyseisen ohjelman ikuisesti muistettava tunnari pärähti soimaan, olin nalkissa. Kuinka ystäväni, joita kutsuttakoon vaikkapa nimillä herra A. ja herra K., riemastuivatkaan! Tajusin välittömästi tehneeni auttamattoman etikettirikkeen, ja helahdin tulipunaiseksi. Heidän reaktionsa oli yhdistelmä yllätystä ja vittumaista pikkupoikailua. ”Hahaha, jätkä kattoo lastenohjelmia!” he lällättivät ja lähtivät juoksemaan karkuun. Selityksen sana lienee paikallaan naislukijoille: Pienillä pojilla on selittämätön taipumus juosta karkuun, tapahtui mitä tahansa. Tyttö pussaa karkuun. Leikkikalut syttyvät palamaan karkuun. Kaveri tekee jotain noloa karkuun.
Panikoin välittömästi. Pojat olivat jo ehtineet ulos talosta, kun kompuroin heidän peräänsä. A. ja K. ottivat kumijalat l. polkupyörät alleen ja sotkivat salamana auringonlaskua kohti. Yritin ottaa heitä kiinni, mutta klonkkaava pyöräni oli aivan liian hidas moiseen jahtiin. Niinpä jäin katsomaan, kun kaksi parasta ystävääni katosivat ilkkuen kaukaisuuteen. Menin takaisin kotiin, mutten muista katsoinko ohjelman loppuun.
Pahin oli vasta edessä. Kolmasluokkalaiset ovat paskamaisimpia olentoja, mitä maa päällään kantaa. Seuraavien päivien, viikkojen ja vielä kuukausienkin ajan sain kuulla ivanaurua ja lällätyksiä siitä, että katsoin Pikku Kakkosta. Sillä kymmenvuotiaat ovat aivan liian vanhoja moisiin lapsellisuuksiin, eikö vain?
Minä puolestani pidin puoli vuotta mykkäkoulua herra K:n kanssa. Jostain syystä välini A:han paranivat nopeammin. Mutta minulla on norsun muisti nöyryytyksien suhteen, joten kun revanssin aika lopulta tuli, se maistui kahta makeammalta.
Kävipä nimittäin niin, että joskus paljon paljon myöhemmin herra K. selitti minulle huvittavaa asiaa, jonka hän oli nähnyt televisiossa. Tapparan lätkäjunnu oli esitellyt siinä varusteitaan, herra K kertoi. Nuori NHL-toivo oli listannut tunnollisesti kaikki muut esineensä paitsi munasuojat. Herra K:n mielestä tämä oli mahdottoman hauskaa, sillä pikkupoikien mielestä kaikki haaroväleihin liittyvät asiat ovat täydellisen huvittavia.
Minäpä olin nähnyt tuon samaisen ohjelman. Mainittakoon, että kaikesta nöyryyttämisestä huolimatta en ollut koskaan lopettanut vanhojen suosikkieni katselua, en ainakaan pysyvästi. Täten tiesin, että kyseinen jääkiekkoentusiasti oli esiintynyt juuri niin Pikku Kakkosessa.
Tunsin pulssini kohoavan. Tiesin hetkeni saapuneen. Pystyin vain vaivoin teeskentelemään viatonta, kun kysyin herra K:lta missä ohjelmassa hän oli nähnyt tämän munasuojattoman nuorisourheilijan. Ah sitä nautinnon mittaa, kun ystäväni kiemurteli yrittäessään vastata! Valitettavasti en koskaan saanut, suunnitelmistani huolimatta, tätä seikkaa muun 3C-luokan tietoon. Olen kuitenkin hellinyt muistoa oikeutetusta kostostani kaikki nämä vuodet.
Kattos perhanaa
Kirjeitä kotimaasta
(Tarkentaapa digi kehnosti vaikka oli lisävaloa.)
Canon-aikaa
Canon Rebel 2000 eli euronimeltään EOS 300. Peruskauraa, mutta reilusti halvempi kuin Suomessa (tai Saksassa, for that matter). Lasi on tuollainen halveksittava 4-5.6/35-80-zuumura.
Pakko oli sijoittaa kameraan, koska Zenit jäi himaan kun sillä on hieman ongelmia valotuksen mittaamisen kanssa ja Photosmartti syö sielun. Joten kliks kliks vaan.
Hot out therre
Actually, I had scheduled for an interview before noon at the Chapter Arts Centre, which is a brisk 50 minute walk away from where we live. Chapter is, by the way, a nice little quality joint for movies and all that – heartily recommended. So there I was, lugging my stuff around in what can only be described as a hot day. I mean the temperature must’ve been somewhere around +15 and +20 centigrades, which is plenty for me, considering it isn’t even April. My internal calendar just can’t handle stuff like this. I’m still living (and dressing) like it’s winter in Stalingrad.
But I digress. You see, Chapter was supposed to have a WLAN connection courtesy of Arwain, but obviously I had misread the map – or something. In the end it just meant that I had carried my laptop around me for something like ten kilometres and ended up with nothing more with a bit of exercise, which was anyhow quickly negated by the bag of liquorice I devoured at the cinema (went to see Rules of Attraction – not that bad but not very good either).
When we finally got home at five or so in the afternoon , I was completely knockered out. So after a quick look at the Guardian I just collapsed on the bed and had a nice 45 minute nap.
Yes, my weekends are exactly this dull. And sorry if the writing is too, just that the subject of me blogging in English came up during the interview and I felt kind of obliged to immediately write something. So I did. Yes. Well. Uhm. Now. I think I’m needed elsewhere.
Yliopistoparhautta
Sniff sniff
Etappi 05: Voi pirskutta
Etsiskelin tässä lähdeviittauksia Jonathan Swiftin vuoden 1712 ehdotukseen, kun törmäsin listaan, jossa on ajoitettu erilaisia englantiin tulleita lainasanoja. Kiehtovaa tavaraa, tämä. Esimerkiksi: replica tuli italiasta 1824, stampede espanjasta 1828 ja tilde vuonna 1864, poltergeist saksasta 1848 ja seminar 1889, intelligentsia venäjästä 1907 ja disinformation 1955, pyjamas urdusta 1800, thug hindistä 1810, tycoon japanista 1857 sekä gung ho kiinasta 1942.
Tarkemmat määritelmät sanoille löytynee esimerkiksi Websteristä. Melkoista.
Hop, The Waltzin vika biisi käynnistyi.
Sanamäärä: jaa-a, taitaapi olla vieläkin 464