(englannin) fireman : firefighter = (suomen) palomies : ?

”Ei enää epävarmuutta ulkomaanpuheluiden hinnoista”, mainostaa Radiolinjan laskun mukana tullut esite uutta, helpompaa hinnoittelusysteemiä. Mutta mainitaanko nämä yksinkertaiset hinnat esitteessä? Ei.

”Miksi et kokeilisi kirjoittamista?” kysyy mainos. ”Freelancerina voit ansaita paljon rahaa vapaa-ajallasi!” Saatan olla väärässäkin, mutta en kyllä tunne yhtään freelanceria, joka tienaa hyvät rahat vapaa-ajallaan kirjoittamillaan jutuilla.

Minulla on heikohko elohiiri vasemmassa silmässä jo ties miten monetta päivää. Joko se liittyy väsymystilaani tai sitten olen kehittämässä b-elokuvista tuttua pahisvammaa. Joka tapauksessa: jos joku mukamas tietää tavan, jolla elohiiren saa kaikkoamaan, niin kertokoon sen minulle. Eihän tässä saa kohta untakaan, kun mykiö twistaa ja sheikkaa niin kovasti.

Sain monta hyvää ja tarpeellista ideaa viime yönä noin kello 4. Sanelin ne kaikki nauhalle, yksi kerrallaan, pieneen mukavaan sanelimeen jonka sain joululahjaksi. Mutta nyt minulla on ollut niin kiireinen päivä, että en ole ehtinyt purkaa nauhaa. Olen siis käyttänyt muistiapuvälinettä mutten ole muistanut purkaa sitä. Loistavaa.

Muistan vielä, kun erään lapsuudenystäväni kotiin asennettiin parketti. Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Ensinnäkin parketti on kallista, hyvin kallista, joten siitä täytyy pitää hyvää huolta. Toisekseen, parketti on alttiimpi vaurioille kuin muovilattia tai kokolattiamatto, joten sen päällä ei saa esimerkiksi raahata huonekaluja. Kolmannekseen, se on pirullisen liukas eivätkä edes matot pysy paikallaan ilman tarralappuja. Lemmikit raapivat sitä, lapset liukastelevat siinä ja sen asentamisessa on oltava tarkkana tai kaikki menee päin persettä.

Joten miksi ihmiset (minun vanhempani mukaanlukien) maksavat naurettavia summia hienona pidetystä tavarasta, joka ei sovellu lainkaan käytettäväksi siinä tehtävässä, johon se on suunniteltu?

Journalistiliiton jäsenkortin vuositarra saapui postissa. Ote ohjeista: ”Poista ensin jäsenkorttisi oikeasta alakulmasta vanha vuositarra […] Kun tarra on kiinnitetty, sitä ei voi enää kokonaisena poistaa. Jos sinulle kuitenkin jostain syystä tulee tarve poistaa tarra […]”. Olen hämmentynyt.

Olen vastikään huomannut, että pocket book on todella nimensä veroinen: se mahtuu taskuun. Huomasin tämän siksi, että en halua hävetä itseäni, kun kämppäkaveri pitkän odottelun jälkeen pääsee toalettiin ja huomaa, että vietin kaiken aikani siellä lukien Douglas Adamsia.

Suuresti arvostamani herra Suvanto herätti minut juuri puhelinsoitolla, jonka pääasiallisena informaatiosisältönä oli se, että Transformers-lehteä on alettu julkaista uudelleen Suomessa. ”Vai niin”, minä sanoin, ”oliko muutakin asiaa, minä kun maksan tästä itseni kipeäksi?” Juha vastasi ”No eipä muuta, moi” ja laskimme luurit suuren yhteisymmärryksen vallitessa.

Jos ikinä sovit kanssani tapaamisen johonkin aikaan X, voit rauhassa saapua paikalle vasta ajassa X + 15 minuuttia, sillä minä myöhästyn aina vähintään vartin (toimii siis myös loma-aikana, kuten olen jo itselleni edelliselläkin viikolla todistanut). Toisekseen jos ikinä teen kauaskantoisia suunnitelmia tyyliin ”tämä on valmis sitten kahden viikon päästä”, kannattaa lähettää gorillat uhkailureissulle viimeistään kymmenen päivän päästä, tai muuten kuulet minusta vasta seuraavan karkausvuoden juhannuksena (”tässä ois nää haastattelut”, ”tässä ois tää essee”, ”tässä ois nää veppisivut”, ”tässä ois tää lomake”). Just a friendly warning, that’s all.