The Brøken.
Yeah, baby, yeah! Johan Amon Düül II tiesi, että hassut kirjaimet ovat siistejä. Eikä sovi unohtaa kaikkien Ihmemies-fanien suosikkisarjaa Stargåte.
Mastodon
The Brøken.
Yeah, baby, yeah! Johan Amon Düül II tiesi, että hassut kirjaimet ovat siistejä. Eikä sovi unohtaa kaikkien Ihmemies-fanien suosikkisarjaa Stargåte.
Toisaalta olisi melkoista jeesustelua ajatella, että kriitikko pystyy katsomaan mitä tahansa ja pysymään tahrattomana, kun taas rahvas omaksuu pesusienen lailla elokuvateatterissa nähdyt asenteet. Joten tuskin 300:n näkemisestä mitään haittaa on. Onhan se kaikessa holtittomuudessaan ihan viihdyttävä – täysin idiootti, mutta viihdyttävä. Toisille sekin riittää.
300:n arvio Kaistalla herättää edes vähäsen keskustelua, mikä on kivaa.
Vertailun vuoksi Markku Pölösen uuden Lieksa!-elokuvan budjetiksi on ilmoitettu 1,5 miljoonaa euroa eli 2 miljoonaa dollaria. Sillä ei siis saisi ihan filmattua yhtä komediasarjan pilottijaksoa Yhdysvalloissa. Itse asiassa näillä hinnoilla on pientä suurempi ihme, että suomalainen elokuva- ja tv-tuotanto näyttää niin hyvältä kuin näyttää. Siellä pannaan kyllä jokainen sentti hyötykäyttöön.
Mikähän maakuntalehti minut tuonne maksaisi?
Se on tietenkin Ong-Bak, maailman eniten siisti turpiinvetoelokuva. Nyt ystävämme, uutistoimisto Reuters kertoo, että Tony Jaa on tekemässä elokuvalle jatko-osaa, jossa hän paitsi näyttelee, myös ohjaa. Yay!
Bonuksina vielä Ong-Bakin making of -pätkä, Tony Jaa telkkarissa ja Tony Jaa räppäämässä.
Halpojakin olivat piljetit, vitosen kappale.
Guardianin kulttuuriblogissa Ronald Bergan lyö pöytään aika kovat vaatimukset leffakriitikolle: pitää erottaa pannaus ja dolly-kuva, tuntea semiotiikkaa, tietää diegeesi, Kuleshov-efekti, lukea Truffaut’ta, Eisensteinia, Barthesia sekä katsoa kaikki Bressonit, Renoirit, Buñuelit ja Bergmanit.
Kaksi kysymystä. Ensin: löytyykö Suomesta nämä kriteerit täyttäviä kriitikoita Filmihullun ulkopuolelta? Toisekseen: onko tämä Cahiers-ideaalin mukainen leffakriitikko tosiaan ainoa mahdollinen malli?
I think not.
PS: Muistin virkistykseksi vielä Jari Lindholmin merkintä suomalaisen elokuvakritiikin surkeasta tilasta.
Näytti sekavalta.
Se on scifiä.
Näytti sekavalta jopa scifiksi.
30.3. Hayao Miyazaki: Kikin lähettipalvelu – Seuraava Ghibli-suomennus ei ole oman Miyazaki-suosikkilistani kärjessä, mutta hieno elokuva se on silti.
6.4. Zack Snyder: 300 – Verta, spartalaisia, hidastuksia. Oletettavasti hieno, mutta oletettavasti draama on tönkkösuolattua.
20.4. Danny Boyle: Sunshine – Scifi-jännärillä on hieno traileri.
18.5. David Fincher: Zodiac – Minulla on teoria, jonka mukaan Fincherin parilliset elokuvat ovat hyviä ja parittomat huonoja. Witness: Alien3 (buu), Seven (ok), Game (buu), Fight Club (jee), Panic Room (tjoo). Kritiikit ristiriitaisia, mutta jospa kerrankin odottaisin elokuvan näkemiseen saakka.
Ja viimeiseksi jätin tämän, koska se on niin hauska:
13.4. Nimekkään kulttiohjaajan uutuus
I went to a psychiatrist once. I was doing something that had become a pattern in my life, and I thought, Well, I should go talk to a psychiatrist. When I got into the room, I asked him, ”Do you think that this process could, in any way, damage my creativity?” And he said, ”Well, David, I have to be honest: it could”. And I shook his hand and left.
Eli David Lynchin Inland Empire.
Monsieur Lindholm, odotamme kommenttianne.