
Tajusin muuten juuri, että minulla ei ole kategoriaa sarjakuville. Kertoo jotain sivistykseni tasosta, se.
Ajat ovat muuttuneet. Ensin leffoille tuli englanninkielisen nimen perään suomalainen tarkenne ja sittemmin on siirrytty täysin englanninkielisiin titteleihin.
Vaan asiat voi tehdä toisinkin. Siitä on osoituksena Markku Pölösen uusi elokuva, jonka nimi on suomeksi iskevä Lieksa!
Ulkomaan pellet joutuvat katsomaan paljon tylsemmin nimetyn pätkän: The Matriarch.
Pikaisen vilkaisun perusteella kieli on aika koukeroista englanniksikin. Jähtäväksi nää, saako tällainen tyhmä ihminen noista artikkeleista mitään irti. Ainakin siellä on artikkeli, jossa puolustetaan Lady In The Wateria.
The film critic in the movie, Mr. Farber, was attacked.
Not smart.
Then there was the role Night wanted to play himself, Vick Ran, a stymied writer with a cloudy future, living with his sister and carrying the movie’s message. It was an enormous supporting role, the second-biggest male role in the movie, and Night had never had a role nearly this big.
Should the audience see that much of Night?
Then there was the enormous Korean party girl, Lin Lao Choi, who explained the mythic tale that was the backbone of the entire script. She did her explaining not through action, the holy grail of modern moviemaking, but with words.
Way too much exposition.
Näin tuumasi Disneyn toimitusjohtaja Nina Jacobson lukiessaan M. Night Shyamalanin Lady in the Water -käsistä ensimmäisen kerran. Mukavaa huomata, että ajattelen kuin elokuvapomo. Linkki juttuun löytyi Atson delicious-sivulta.
Jenkeissä Grind House julkaistaan näiden kahden elokuvan pitkänä yhdistelmänä, meillä Euroopassa elokuvat nähdään erikseen. Tarantinon Death Proofin ensi-ilta Suomessa on 1.6 ja Rodriquesin [sic] Planet Terrorin 21.9.
Höh.
Izzard-kokoelma saattaa olla tuohon hintaan maailman hauskin asia, koska ainoastaan Sexie on latteahko. Gervaisin show’ista en ole nähnyt kuin ensimmäisen, eikä se mielestäni yltänyt Officen tasolle, mutta faneille miehen stand up varmaan toimii.
Ja lisätäänpä listaan vielä Armando Iannucci Show, joka saapui tänään SendIt.comista. En ole vielä edes ottanut leffaa muoveista, mutta Iannucci on niin saaterin kova kaveri, että odotukset ovat aika korkealla.
Washington Postin Tom Shales ei innostunut. Oregonian listaili ulkomaisia livebloggaajia.
Hollywood Reporterilla on pitkä pätkä backstage-puheita. NYT:in Carpetbagger bloggasi tietenkin myös.
Lisäilen linkkejä tänne sitä mukaa kun niitä löytyy. Saa vinkata kommenteissa. Etenkin kaikki kotimaiset kiinnostavat.
Kahdeksan oikein, siis.
Mitens teillä?

Jäljellä taitaa olla enää kolme isoa: miespääosa, ohjaaja ja paras elokuva.
* * *
Reese Witherspoonin naama näyttää jotenkin litistetyltä.
Viime vuoden paras näyttelijä oli sitten Forest Whitaker, ihan niin kuin Olli veikkasi. (Okei, ehkä myös muutama muu arveli samaa, joten en voi ottaa kunniaa ihan täysin itselleni.)
* * *
Jahas, sieltä tulevatkin kolme tonttu-ukkoa: Coppola, Lucas ja Spielberg.
Clint lipoo taas huuliaan.
Jep: Marty sai lopulta Oscarinsa.
Kalju Jack Nicholson taputtaa.
Neljä kaverusta halailee lavalla.
Illan isoimmat aplodit.
”Thank you, thank you, thank you, thank you, thank you, thank you, thank you, thank you.”
* * *
Iiiih, mahanpohjassa kutkuttaa.
Paras elokuva puuttuu vielä.
Vain Jack Nicholson voi pitää aurinkolaseja sisällä.
Huh, kädet hikoavat.
Departed voitti.
* * *
Nyt vielä vaihdan näiden juttujen vuosiluvun 2006:sta 2007:ksi. (Hupsis.)
* * *
Well well well, if it ain’t Spiderman and his gahl tellin’ us aboot best orisinal screenplay.
Olin Babelin kannalla, koska se on vakava elokuva. Olin väärässä.
Voiton vei Little Miss Sunshine. The underdog seems to be doing pretty well.
* * *
Laalallalalallaa, paras laulu, lalalalalalala, Hudon rääkyy ihan saatanasti, lalalalalalala, Beyoncén tissit ovat tosiaan kasvaneet, lalalalalala, muutkin rääkyvät parhaansa mukaan, lalalalalalalalala, Travolta pisti puujalan, lalalalalallaalla, Melissa Etheridge voitti, kroooh.
* * *
Will Smithin mukaan amerikkalaiset elokuvat ovat samanlaisia kuin Yhdysvallat yhteiskuntana: moniarvoisia, keskustelevia, kehittyviä, hauskoja, vakavia, erimielisiä. Mitä Yhdysvalloista kertoo se, että viime viikonlopun katsotuin elokuva oli jo toista viikkoa peräkkäin Ghost Rider, jossa liekehtivä luuranko ajaa moottoripyörällä?
Tuli tästä Michael Mannin tekemästä koosteesta mieleen, että Network on tosi, tosi hyvä. Suosittelen varauksetta.
* * *
Paras leikkaus menee Schoonmakerille tai minä syön maustekakkuni.
Ha! Ei tarvitse käydä jääkaapilla.
Tämä muuten tarkoittaa sitä, että Departed voittaa parhaan elokuvan. Mark my words!
Nooh, nyt amerikanitalialaista jättikulmakarvaista kääpiötä alkoi itkettää.
* * *
Lipööeosta ospo,,at aåöpdot sao
Hee, tuossa lukee ”kuolleista isoimmat aplodit sai”. Oli sormet väärässä paikassa.
Niin, kuolleista isoimmat aplodit sai Robert Altman, joka oli koosteen arvopaikalla, viimeisenä.
* * *
Phil Seymour Hoffman on tehnyt tukalleen jotain tosi outoa.
Parhaan naispääosan pitäisi olla läpihuutojuttu. Helen Mirren voittaa, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu.
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut.