Mastodon

Archive for the ‘tv’ Category

Kuinka markkinoida telkkarisarjaa

Minulla on hämärä epäilys, että olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutten löydä merkintää.

UudisraivaajaHuomasin lehdestä, että Kotikatsomossa viime vuonna esitetty Uudisraivaaja on ilmestynyt dvdllä. On hienoa, että uutta kotimaista tv-draamaa julkaistaan dvdllä.

Mutta huomaavatko potentiaaliset ostajat sarjaa kaupan hyllystä? Sitä tuskin mainostetaan kovin paljon, uusia dvd-julkaisuja tulee markkinoille koko ajan ja Kotikatsomossakin pyörii jo uusi kausisarja. Mitä voitaisiin tehdä toisin?

Simppeliä. Tehkää kuten Subtv teki Ketonen & Myllyrinteen kanssa: julkaiskaa dvd heti sarjan päätyttyä. Vielä parempi olisi, jos otettaisiin mallia esimerkiksi brittien kaupallisista kanavista, jotka mainostavat minisarjojensa dvd-julkaisuja heti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Se olisi halpaa ja tehokasta mainosaikaa, joka osuisi varmasti kohderyhmään. Kenties vaarana olisi, että jos ihmiset päättäisivät ostaa sarjan dvdllä, he jättäisivät sen katsomatta televisiosta, ja korkeat katsojaluvut ovat Ylelle elintärkeä oman toiminnan legitimointikeino.

Ymmärrän toki, että mainostaminen julkisrahoitteisen Yleisradion aalloilla on ongelmallista (lue: kiellettyä). Omien ohjelmien puffaaminen ei minusta olisi ongelmallista – pikemminkin fiksua – mutta esimerkiksi Uudisraivaaja on ulkopuolisen tuotantoyhtiön eli Moskito Televisionin tuottama. Käytännössä siis Yle antaisi ilmaista mainosaikaa ulkopuoliselle, kaupalliselle lafkalle. Hankala juttu.

Loppuhuomio: ei kai dvd tosiaan ole PasCattu 4:3-sivusuhteeseen? Lähetyskin oli nykynormien mukainen anamorfinen 16:9.

Entourage SubTV:llä ihan kohta

Yay! Valtava ulkomainos ilmoitti, että SubTV aloittaa Entouragen näyttämisen tänä torstaina klo 22. Se on hieno juttu, sillä Entourage on yksi viime vuosien viihdyttävimmistä sarjoista. Hollywoodiin sijoittuvassa kepeän koomisessa sarjassa ei ole oikeastaan mitään muuta poikkeuksellista kuin ympäristö, mutta siihen onkin sitten panostettu. Sarja nimittäin saa katsojansa tuntemaan, että nyt on päästy tirkistelemään leffateollisuuden pimeää ydintä. Framilla on kaikkea muuta kuin elokuvantekoa: politikointia, selkäänpuukottamista – ja ennen kaikkea rahaa. Kaiken muun hyvän lisäksi kakkos- ja kolmoskaudet ovat ensimmäistä parempia.

Viisi poimintaa Dokumenttiprojektin keväästä

  1. Kenen joukoissa seisot 1.5.
    Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta.
    (Yhä näkemättä, mutta kaiken järjen mukaan oikein katsottava ja kuunneltava dokkari.)
  2. Kuoleman rajalla (Touching the Void) 6.4.
    Vuorikiipeilijän painajaisesta, ystävän turvaköyden katkeamisesta, alkoi kahden kiipeilijän kamppailu henkensä puolesta. Ohjaaja Kevin McDonald.
    (Hurja rekonstruktio, josta tykkäsin.)
  3. Pavlovin koirat 17.4.
    Dokumentti venäläisestä psykologista, joka pelaa niin eläimillä kuin ihmisilläkin; rikkaille tarjotaan vaikka elämää kerjäläisenä kaduilla. Ohjaaja Arto Halonen
    (Vähän latteaksi sanottu, mutta aihe on kiinnostava.)
  4. Riot on! 20.3.
    Provokatiivinen ja omakohtainen dokumenttielokuva mediahypestä kiihkeimmillään. Ryhmä suomalaisia nuoria miehiä perusti kännykkäpelejä valmistavan yhtiön. Liikeidea vakuutti investoijat, jotka sijoittivat hankkeeseen 20 miljoonaa euroa. Kaikki paloi kahdessa vuodessa. Ohjaaja Kim Finn.
    (Raflaava aihe ja toteutus, kuulemma vähän omahyväinen.)
  5. Tapaus Friedman (Capturing the Friedmans) 27.3.
    Hämäävä ja kysymyksiä herättävä dokumenttielokuva perheestä, jonka elämä järkkyy, kun isä ja nuorin pojista pidätetään ja syytetään shokeeraavista rikoksista. Ohjaaja Andrew Jarecki.
    (Valikoiman helmi, joka kannattaa ehdottomasti katsoa. Mestariteos, josta en näemmä ole kirjoittanut kunnollista arviota.)

Nämä siis Kakkoselta.

Stephen Colbert is still the man

Ohhoh! Olet ollut niin kiltti, että joululahjaksi saat kokonaiset kolme Stephen Colbert -videota. Jep, Daily Show’sta omille teilleen lähtenyt Colbert on kohonnut epämääräisten alkujaksojensa jälkeen arvoon arvaamattomaan. Nyt hän on vähintään tasaveroinen Stewartin kanssa, ellei jopa parempi. (Bill O’Reilly on tietenkin hienompi kuin kumpikaan heistä.)

Edit 24.12.2006: Korjasin linkin kolmannelle sivulle.

Read On…

Kolmas kerta – cuidado Llamas!

AND NOW FOR SOMETHING COMPLETELY FIDDETREN.

Näemmä Lentävät sirkukset kestävät edelleen 23 tuntia. Tarkempi raportti luvassa, kunhan löyädn aivoni.

DINSDALE!

Lentävä sirkus all night long

Visualisoin tässä vähän sieluni silmin, että 2.–3. joulukuuta olisi hyvä tapittaa kaikki Monty Pythonin Lentävät sirkukset putkeen. Kyseessä on siis kolmas Python-maraton, joka suoritetaan edelliskerran tapaan käänteisessä järjestyksessä.

Päivämäärän kanssa on vielä mahdollisuus puljeerata, eli lähinnä se voisi olla 16.–17. joulukuuta. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Koska taloudessamme on telkkareita ja DVD-soittimia aika lailla, ehkä yhdessä huoneessa voisi rullata sarjaa alusta loppuun ja toisessa lopusta alkuun? Just a (silly) thought.

Paras scifi-sarja koskaan

Battlestar Galactican kolmoskausi pyörähti taannoin käyntiin Jenkeissä.

Wau.

BSG:stä on tullut lyhyessä ajassa koko Scifi Channelin lippulaiva, enkä yhtään ihmettele. Tupla-avausjakson aikana käsitellään muun muassa kuolemantuomion, terrorismin ja kiduttamisen oikeutusta sekä miehityshallinnon ongelmia tavalla, joka saattaa lähes kaikki muut telkkarin draamasarjat häpeään. Irak- ja natsiviittaukset ovat selkeästi esillä. Miten voi olla, että näin ajankohtaisista teemoista puhutaan melodramaattisessa avaruusoopperassa? En tiedä, mutta niin vain on.

Sarjan ensimmäinen kausi oli uraauurtava, mutta huomasin välillä ihmetteleväni Ron D. Mooren ja kumppaneiden aivoituksia. Sarja tuntui kovin yksisilmäiseltä asevoimien ylistykseltä ja sarjan sävy oli hypervakava. Toisaalta ensimmäisen kauden lopetus oli cliffhanger vailla vertaa.

Toisella tuotantokaudella meno rauhoittui ja skaala laajeni. Sarjan keskeiset teemat alkoivat nousta esiin aivan uudella tavalla, kun jaksoja oli enemmän eikä jokaisen täytynyt viedä tarinaa eteenpäin samalla hektisellä temmolla. Kakkosen päätösjaksossa kylvettiin siemeniä, joiden tuotoksista saatiin nauttia jo heti kolmoskauden alkajaisiksi: monet hahmoista ovat muuttuneet herkullisella tavalla lähes päinvastaisiksi, mikä on tuonut hahmoihin tuoreutta ja uutta näkökulmaa.

Star Trek on eittämättä maailman kuuluisin ja vaikutusvaltaisin telkkarissa nähty scifi-sarja. Firefly oli hienointa avaruusseikkailua, mitä 2000-luvulla on nähty. Mutta uusi Galactica on pyyhkii niillä molemmilla lattiaa, sillä se on rohkea — moraalisesti, draaman, henkilöiden ja toteutuksen puolesta — tavalla, jota ei ole nähty koskaan aiemmin.

Lyhyesti sanottuna: Battlestar Galactica on paras koskaan tehty scifi-sarja.