I don’t think about criticism in terms of authority. I think about it in terms of charm and persuasion, which anybody can possess. Your authority is in your sentences, in your lede, in how attractive your own prose is. To be a critic is to say, “Try sitting next to me.” That’s the conspiratorial nature of criticism. If you love particular critics, it always feels like they’re talking to you.
How I Get It Done: Parul Sehgal, Book Critic
Archive for the ‘Yleinen’ Category
Joulukalenterin 4. luukku
In 2016, I saw a co-worker pour herself a bowl of cornflakes, add milk, and microwave it for 90 seconds. I’ll think about this until the day I die.
Garbage Language – Why do corporations speak the way they do?
[…]
It’s not a crime to try to convince people that their favorite pancake accessory is a viable biohack, but the words have a scammy flavor. And that’s the closest I can come to a definition of garbage language that accounts for its eternal mutability: words with a scammy flavor.
Joulukalenterin 3. luukku
As the show went on, I began to want to feed C.K., telepathically, the different forms of storytelling he brought to his work when he was at the top of his game and unafraid of losing out on being loved.
Can Louis C.K. Spin His Troubles Into Art?
Joulukalenterin 2. luukku
But the woman just sold out of a seventy-five-dollar candle called This Smells Like My Vagina—are you not entertained?
The Magical Thinking of “The Goop Lab”
Joulukalenterin 1. luukku
Scorsese has other aspirations but they have nothing to do with moviemaking. “I would love to just take a year and read,” he said. “Listen to music when it’s needed. Be with some friends. Because we’re all going. Friends are dying. Family’s going.”
Martin Scorsese Is Letting Go
Vuoden 2018 luettavimmat jutut
Eli linkkejä (lehti)juttuihin, joista olen suuresti nauttinut menneen vuoden aikana. Ryhmittelin ne julkaisupaikan mukaan, koska oli tylsää.
New Yorker
- When Barbie Went to War with Bratz – How a legal battle over intellectual property exposed a cultural battle over sex, gender roles, and the workplace.
- The Mind-Expanding Ideas of Andy Clark – The tools we use to help us think—from language to smartphones—may be part of thought itself.
- Looking for Life on a Flat Earth – What a burgeoning movement says about science, solace, and how a theory becomes truth.
- How E-Commerce Is Transforming Rural China – JD.com is expanding its consumer base with drone delivery and local recruits who can exploit villages’ tight-knit social networks to drum up business.
New York Times
- Selling Airborne Opulence to the Upper Upper Upper Class – For a private-jet broker, success is all about knowing who’s who in the world’s 0.0001 percent.
- Everyone Is Getting Hilariously Rich and You’re Not – bitcoin-juttu tammikuulta
- How Goop’s Haters Made Gwyneth Paltrow’s Company Worth $250 Million – kirjoittaja Taffy Brodesser-Akner
Pitchfork
- Worth Their Wait – Simon Reynoldsin muistokirjoitus brittiläiselle musalehdistölle
- How Auto-Tune Revolutionized the Sound of Popular Music – An in-depth history of the most important pop innovation of the last 20 years, from Cher’s “Believe” to Kanye West to Migos
New York Magazine
- The 100 Pages That Shaped Comics – From Superman to Smile, Mickey to Maus: Tracing the evolution of comic books by looking at the pictures, panels, and text that brought them to life.
- How to Be an Artist – kirjoittaja Jerry Saltz
Muut julkaisut
- This Is What Happens When Bitcoin Miners Take Over Your Town – Eastern Washington had cheap power and tons of space. Then the suitcases of cash started arriving.
- Barbearians at the Gate – A journey through a quixotic New Hampshire town teeming with libertarians, fake news, guns, and—possibly—furry invaders.
- In Memoriam: Lil Peep – kirjoittaja John Jeremiah Sullivan
- The Complicated Legacy Of A Panda Who Was Really Good At Sex – harvinaisten eläinten suojeleminen on kinkkinen juttu
- The absurd quest to make the “best” razor – The $3.5 billion shaving industry is secretive and litigious — and disrupting itself silly.
- How Matteo Salvini pulled Italy to the far right
- The New Reading Environment – A reader argues with a stranger about whether they’ve actually read the piece, only to discover that the stranger is the author.
- A Few Words About Fake Breasts – Years ago, whenever the vague meditation of what-would-you-do-if passed through your head en route to never-me, you liked to imagine yourself as a woman who would reject the idea of implants and instead proudly claim, like a warrior princess, some scars and a misshapen torso. Reality bites.
- Mä olen ollut täällä aina – Pääkaupungin kulttuuriväki saapuu kesäisin Mänttään kuvataideviikkojen sekä museoiden avajaisiin ja viettää siellä päivän. Jälkeensä he jättävät tyhjiä pulloja ja kuolevan kaupungin, jonka keskellä Ivana Helsinki juhlii itseään.
- Matters of Tolerance – arvio kirjasta ”The Perfectionists: How Precision Engineers Created the Modern World”
- Meet the Safecracker of Last Resort – Charlie Santore sees Los Angeles from the inside, by breaking into safes whose owners can no longer unlock them.
Sekä Tavi Gevinsonin pääkirjoitus Rookie-lehden lopettamisesta.
Täydennelkää toki kommenteissa!
Mikä on kun ei taidot riitä (ei pidä tähdätä liian matalle)
Kaverini blogaus muuttumattomuuden asenteesta ja sen halvaannuttavasta vaikutuksesta muistutti minua siitä, että en ole koskaan ollut enkä usko koskaan olevani yhtä hyvä kuin esikuvani, mutta se ei oikeastaan haittaa.
Tai siis: tunnistan tilanteen, jossa mieltymykseni vaikkapa musiikin tai journalismin suhteen ovat sellaiset, että omat biisit ja duunit eivät yllä lähellekään niitä. Välillä käytän sitä ennakoivana vähättelynä – jos haukun tekoseni etukäteen, kukaan muu ei ehdi sanoa niiden olevan paskaa.
Tästä kertoo Ira Glassin käsite the gap, kuilu kykyjen ja mieltymysten välillä.
Toisaalta en ole ihan täysin surkea vaikkapa nyt sitten podcastien tekijänä*. Lisäksi luen kohtuullisen paljon suomalaisissa lehdissä julkaistuja juttuja, jotka saavat minut mutisemaan olisin osannut tehdä tuon paremmin eikä se edes olisi tullut kalliimmaksi
. (Toisinaan olen siinä jopa oikeassa.)
En ole varma, onko minulla kasvun vai muuttumattomuuden asenne. Luultavasti jonkinlainen sekoitus molempia, tilanteesta ja ajankohdasta riippuen. Mutta yhden asian tiedän: kannattaa tähdätä mieluummin ylös- kuin alaspäin.
Eli vaikka en olekaan yhtä hyvä kuin Susan Orlean, Malcolm Gladwell tai Tim Howard, yritän silti mieluummin tehdä juttuja, jotka ovat mahdollisimman lähellä heidän tasoaan, vaikka jäävätkin vajaiksi.
Toinen vaihtoehto kun on tehdä jotain, joka on nipin napin parempaa kuin töhnä, joka saa minut puhisemaan julkaisukynnyksen olemattomuudesta.
Miksi?
En ole ihan varma, mutta luulen sen liityvän kasvuun ja kehittymiseen. On kivempi apinoida hyviä tekijöitä ja yrittää sovittaa heiltä opittuja juttuja omiksi. Kuten sanottua, esikuvien tasolle ei pääse, mutta ainakin silloin epäonnistuu ylöspäin. Yleensä rajoittavia tekijöitä on kaksi, eli raha ja osaaminen. Edellistä on Suomen olosuhteissa paha kiertää, jälkimmäistä voi aina treenata.
Sen sijaan mitättömyyksien ylittämisestä tulee helposti sellainen fiilis, että kyse on pelkästään kostonhimosta. Ja kehittyykö siinä mihinkään, jos tekee koko ajan vain sellaisia juttuja, joissa tietää aina onnistuvansa?
Ego ei kestä, jos koko ajan epäonnistuu, mutta jos koko ajan onnistuu, jämähtää paikoilleen. Niin se kai on.
*: Lausunto pitää paikkansa heinäkuussa 2017. Varaan oikeuden muuttaa sitä myöhemmin.