I don’t think about criticism in terms of authority. I think about it in terms of charm and persuasion, which anybody can possess. Your authority is in your sentences, in your lede, in how attractive your own prose is. To be a critic is to say, “Try sitting next to me.” That’s the conspiratorial nature of criticism. If you love particular critics, it always feels like they’re talking to you.
How I Get It Done: Parul Sehgal, Book Critic
In 2016, I saw a co-worker pour herself a bowl of cornflakes, add milk, and microwave it for 90 seconds. I’ll think about this until the day I die.
Garbage Language – Why do corporations speak the way they do?
[…]
It’s not a crime to try to convince people that their favorite pancake accessory is a viable biohack, but the words have a scammy flavor. And that’s the closest I can come to a definition of garbage language that accounts for its eternal mutability: words with a scammy flavor.
As the show went on, I began to want to feed C.K., telepathically, the different forms of storytelling he brought to his work when he was at the top of his game and unafraid of losing out on being loved.
Can Louis C.K. Spin His Troubles Into Art?
But the woman just sold out of a seventy-five-dollar candle called This Smells Like My Vagina—are you not entertained?
The Magical Thinking of “The Goop Lab”
Scorsese has other aspirations but they have nothing to do with moviemaking. “I would love to just take a year and read,” he said. “Listen to music when it’s needed. Be with some friends. Because we’re all going. Friends are dying. Family’s going.”
Martin Scorsese Is Letting Go
Eli linkkejä (lehti)juttuihin, joista olen suuresti nauttinut menneen vuoden aikana. Ryhmittelin ne julkaisupaikan mukaan, koska oli tylsää.
New Yorker
New York Times
Pitchfork
New York Magazine
Muut julkaisut
Sekä Tavi Gevinsonin pääkirjoitus Rookie-lehden lopettamisesta.
Täydennelkää toki kommenteissa!
Kaverini blogaus muuttumattomuuden asenteesta ja sen halvaannuttavasta vaikutuksesta muistutti minua siitä, että en ole koskaan ollut enkä usko koskaan olevani yhtä hyvä kuin esikuvani, mutta se ei oikeastaan haittaa.
Tai siis: tunnistan tilanteen, jossa mieltymykseni vaikkapa musiikin tai journalismin suhteen ovat sellaiset, että omat biisit ja duunit eivät yllä lähellekään niitä. Välillä käytän sitä ennakoivana vähättelynä – jos haukun tekoseni etukäteen, kukaan muu ei ehdi sanoa niiden olevan paskaa.
Tästä kertoo Ira Glassin käsite the gap, kuilu kykyjen ja mieltymysten välillä.
Toisaalta en ole ihan täysin surkea vaikkapa nyt sitten podcastien tekijänä*. Lisäksi luen kohtuullisen paljon suomalaisissa lehdissä julkaistuja juttuja, jotka saavat minut mutisemaan olisin osannut tehdä tuon paremmin eikä se edes olisi tullut kalliimmaksi
. (Toisinaan olen siinä jopa oikeassa.)
En ole varma, onko minulla kasvun vai muuttumattomuuden asenne. Luultavasti jonkinlainen sekoitus molempia, tilanteesta ja ajankohdasta riippuen. Mutta yhden asian tiedän: kannattaa tähdätä mieluummin ylös- kuin alaspäin.
Eli vaikka en olekaan yhtä hyvä kuin Susan Orlean, Malcolm Gladwell tai Tim Howard, yritän silti mieluummin tehdä juttuja, jotka ovat mahdollisimman lähellä heidän tasoaan, vaikka jäävätkin vajaiksi.
Toinen vaihtoehto kun on tehdä jotain, joka on nipin napin parempaa kuin töhnä, joka saa minut puhisemaan julkaisukynnyksen olemattomuudesta.
Miksi?
En ole ihan varma, mutta luulen sen liityvän kasvuun ja kehittymiseen. On kivempi apinoida hyviä tekijöitä ja yrittää sovittaa heiltä opittuja juttuja omiksi. Kuten sanottua, esikuvien tasolle ei pääse, mutta ainakin silloin epäonnistuu ylöspäin. Yleensä rajoittavia tekijöitä on kaksi, eli raha ja osaaminen. Edellistä on Suomen olosuhteissa paha kiertää, jälkimmäistä voi aina treenata.
Sen sijaan mitättömyyksien ylittämisestä tulee helposti sellainen fiilis, että kyse on pelkästään kostonhimosta. Ja kehittyykö siinä mihinkään, jos tekee koko ajan vain sellaisia juttuja, joissa tietää aina onnistuvansa?
Ego ei kestä, jos koko ajan epäonnistuu, mutta jos koko ajan onnistuu, jämähtää paikoilleen. Niin se kai on.
*: Lausunto pitää paikkansa heinäkuussa 2017. Varaan oikeuden muuttaa sitä myöhemmin.