Ruokabileet

Jummijammi notta onkin massu täynnä. Mentiin klo 18.30 kurssikaverin luo bileisiin ja tultiin sieltä puolenyön maissa kotiin. Pirskules sentään, miksei kukaan varoittanut etukäteen? Oli muonaa niin paljon, että kotimatka oli tuskallinen yhdistelmä sulatus- ja pidättelyvaivoja. Mutta toisaalta tytöt olikin kuulemma kokanneet kaksi päivää. Ottakaa opiksi: jos kauko-Idästä kotoisin olevat ihmiset pyytävät vieraisille, ei kannata ottaa pohjia.

Vuohi?

Näin perjantaina päivällä sattumalta Walesin prinssin eli Charlesin. Hän ilmeisesti vieraili jossain hyvin tärkeässä rakennuksessa, joten paikalla oli normaalit, ennalta-arvattavat järjestelyt: sotilaita, Rolls-Royce, poliiseja, suljettu katu ja mies asepuvussa vuohen kanssa.

En varsinaisesti väitä ymmärtäväni, mistä kuninkaallisissa on kyse, mutta minkä ihmeen prinssin vierailua kunnioitetaan vuohella? Mitä se vuohi symboloi – parisuhdeongelmia?

Eräs seikka, joka ei liity siniverisiin juurikaan (okei, ei ollenkaan), on sää. Miksei täällä voi olla selkeitä säätiloja, vaan kaiken pitää olla aina harmaata mössöä? Esimerkki: kun menin torstaina aamupäivällä kouluun, ulkona melkein satoi. ”Melkein sataa” tarkoittaa tilaa, jolloin haluaa ehdottomasti ottaa sateenvarjon mukaan, muttei ole varma kannattaako sitä käyttää, koska kuivaamisesta on enemmän haittaa kuin sen tarjoamasta suojasta hyötyä.

Kaksi asiaa

Hävitin tänään hansikkaani (siis toisen kahdesta), mikä harmittaa kovasti, koska se oli laatulapanen ja salmiakki on melkein loppu, apua.

Mitäs me täällä tehdäänkään?

Ettei blogin asiapitoisuus vain pääsisi laskemaan liiaksi, kerron nyt viimeaikaisista tapahtumista ns. viralliseen sävyyn.

Ensinnäkin Sonja sai työpaikan. Tai on siitä jo kaksi viikkoa. Hän on töissä ison toimistorakennuksen työmaaruokalassa. Palkka on minimi (eli 4,20 puntaa / tunti) ja vuoro alkaa 6.30.

Toisekseen opinnot. Minulla on kuusi tuntia luentoja viikossa ja päälle kolme tuntia seminaari-istuntoja joka toinen viikko. Melkoista sluibailua siis. Ensimmäiset esseettehtävät on nyt jaettu. Tehtävät ovat melko rajoitettuja ja juttujen laajuuskin on hallittava (sellaista 1000-3000 sanaa).

En tunne ”koulusta” ketään paitsi yhden japanilaisen ja yhden hongkongilaisen tytön. Tai no tiedän nimeltä yhden kymrinpuhujan, mutta Garethiin törmää vain toisinaan. Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, että seminaariryhmissä olen yleensä kolmas (tai viides tai kuudes) pyörä, joka kuunteli mm. maanantaina mielenkiintoisia tarinoita töistäpinnaamisesta ja pankkikortin luottorajan kiusaamisesta baari-iltana.

Kämppisten kanssa tulee hengailtua kotona. Owenilla eli kiinalaisella koulupojitsulla on läppärissään DVD-asema, mitä on tullut jo hieman hyödynnettyä. Meillä olisi suunnitelmissa mennä lauantaina porukalla (Owen + Dan + Sonja + mie) syömään ja sitten elokuviin (katsomaan Catch Me If You Can, jos on pakko tietää – en minä sitä valinnut).

Että melko ennustettavasti menee. Ei hullumpaa, kuitenkaan.

Aritmetiikkaa

Tesco Metro mainostaa olevansa auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ovet ovat kuitenkin kiinni iltakymmenestä aamukahdeksaan.

Mihin laitan pitkät jutut?

Kun otetaan huomioon, että kukaan ei halua lukea pitkiä tarinoita tietokoneen ruudulta ja että minun höpötysteni keskipituus tuntuu kasvavan ja kasvavan, olen alkanut pohtia, pitäisikö minun laittaa pisimmät tarinoinnit edellisille sivuille ja linkata vain blogista niihin? Meinaan vaan, että kun noin kahdesta tietämästäni lukijasta toinen valittaa juttujen olevan liian pitkiä, hommalta ikään kuin katoaa pohja. Jos sinulla on Mielipide tästä aiheesta, kerro se minulle. Vaikka nyt heti.

PS (27.2.2003): ”Ongelma” on nyt ratkaistu seemoren avulla. Kiitoksia kaikille mielipiteistä.

Lainattu motto

Blogillani on nyt uusi motto. Se on, siteeratakseni Hitchcockia (tarkoituksellisen tökerösti): Blogi on elämää, josta on poistettu tylsät kohdat. Uskoisin, että olen tässä tavoittanut jotain universaalia, kaikille meille narsisteille yhteistä. Määritelmäni ei tietenkään päde kaikkien ihmisten kohdalla.

PS: Loin muutaman uuden alakategorian ja siirtelin juttuja toisaalle. Oletan ettei tästä ole ollut sinulle haittaa, sillä – let’s face it – ei sinua kiinnosta bookmarkata näitä juttuja.

PPS: Kalenteritoiminto on pikkaisen rikki eräästä syystä (jonka tiedän), ja yritän fiksailla sen hetimiten. Tarkemmin sanottuna kalenterissa näkyvät päivät, jolloin blogimerkintää on muokattu, mutta aikakategoriassa ne ovat sen päivän alla, jolloin merkintä on luotu. Small inconvenience, less of a bane than a boon.

Uusi versio Blosxomista

Hopsan, asensinpa uuden version Blosxomista (eli softasta joka pyörittää tätä blogia). Uusia ominaisuuksia ovat mm. päiväys oikealla kielellä, se että kirjoituksia voi muokata ilman että niiden paikka hierarkiassa muuttuu ja sisäänrakennettu kalenteri. Tämä tarkoittaa sitä, että tästedes lupaan korjata (kirjoitus)virheet heti kun minä tai joku muu huomaa ne.

Lapsuusmuistoja

Tajusin vessassa, että minulla on valtava määrä mukasurullisia lapsuusmuistoja, joita käytän sympatiankalasteluun sopivissa sosiaalisissa tilanteissa. Koska en ikävä kyllä ole päässyt jakamaan näitä elämän kitkakohtia ja anekdoottien aatelia bittituttujen kanssa aiemmin, olen perustanut nyt uuden kategorian kokonaan niitä varten. Pyydän anteeksi, että osa tarinoista saattaa olla ennestään tuttuja.

Pitkien juttujen ongelma ratkaistu

Kiitos uuden Blosxomin, pitkät jutut eivät ole enää ongelma.

Nyt voin kirjoittaa täyspitkän jutun blogiin, mutta käyttää seemore-pluginia piilottamaan kokopitkän tekstin niiltä lortoilta, jotka eivät jaksa lukea.