Media tuntuu yhtäkkiä kiinnostuneen blogeista (loistavan yleistävä lause, eikö olekin?). Guardianin pääkirjoitussivulla oli maininta Bloggerin myymisestä Googlelle, ja juttu hehkutti muutenkin blogeja nopeimpana uutena viestintäkeinona.

Myöhemmin lehden Online-osiossa kirjoitettiin warblogeista eli sotamyönteisistä veppipäiväkirjoista, kuten Dear Raed.

Muuan kirjoittaja kirjoitti artikkelin, jossa hän arveli blogien ottaneen fanzineiden paikan. Hän kertoi omista kokemuksistaan, omituisista henkilökohtaisuuksista, tuhansissa heiluvista lukijamääristä ja mannertenvälisistä rakkaussuhteista.

Kun perinteiset viestimet ovat aiemmin hehkuttaneet Internetin nopeutta ja vapautta, ne ovat useimmiten tarkoittaneet netillä veppiä. Nettaajien keskuudessa ei ole mikään salaisuus, että kaikkein nopeiten (mis)informaatio siirtyy yleensä irkissä. Mutta kovin harva lehtijuttu tai tv-dokumentti on yrittänyt esittää irkkaamisen jonain muuna kuin nörttien heilastelukeinona (oi jospa saisin punnan jokaisesta näkemästäni nettitreffailuohjelmasta). Helsingin Sanomat ja myöhemmin Journalisti tekivät poikkeuksen Myymäen pommiräjähdyksen yhteydessä, jolloin sama kirjoittaja (nimen olen jo unohtanut, mutta ilmeisesti Hesarin netti / tietokonetoimittajia) selitti uutisryhmien ja irkin toimintaa kansantajuisesti.

Joka tapauksessa nyt täällä puhutaan (hoo, toinen yleistys! Tätä menoa minusta tulee loistava kolumnisti) siitä, miten valtava menestys ja mielipidevaikuttaja webloggaamisesta on tulossa. Tosin edelleen mukaan lipsahtaa käsittämättömiä termistövirhetä, kuten ex-fanzinemies, joka ei bloggaa ”oikeasti”, koska hän ei käytä veppisaitin X tarjoamia työkaluja. Mutta kuten kaikessa kansantajuistamisessa, moisista lipsahduksista on vähemmän haittaa kuin hyötyä. Kaiken kaikkiaan kaikki nettaamiseen yhä vieläkin liittyvien sosiaalisten stigmojen poistamiseen liittyvä on positiivista kansanvalistusta, ainakin jos minulta kysytään.