Tunnusta se. Sinäkin vihaat bussikuskeja. Sinäkin vihaat sitä, kun ne omahyväisesti virnistellen painavat kaasua kun näkevät sinun juoksevan bussipysäkille. Sinäkin tahtoisit ottaa sellaisen pullean, omahyväisen linja-auton kuljettajan ja tunkea sen pään jonnekin missä aurinko ei paista.

Ei se mitään. Tuo kaikki on täysin luonnollista. Jokainen ihminen tässä maailmassa inhoaa bussikuskeja, paitsi ehkä kuskit itse. Ja se on ymmärrettävää. Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä.

Täähän on aivan täyttä paskaa. Miksi minä tällaista kirjoitan? Väsyttää ja lomakin alkaa viiden minuutin päästä. En minä tahdo kirjoittaa mitään pakonomaista näennäishauskaa … ja parasta tässä on se, ettei minun tarvitse! Nämä ovat minun sivuni! Olen jumala, despootti, hallitsijoista ainut! Tarvitsen lisää unta! Ja ruuvimeisselin!

Todellinen vapautumisen tunne. Eihän minun tarvitse vastata näistä sivuista kenellekään, eikä minulla ole mitään aikarajaa. Voisin vaikka jättää nämä kesken nyt jos tahtoisin. HA! Tätä on kyperawaruus parhaimmillaan. Valtavasti turhuutta, kuten kuvia alastomista naisista USA:n lipun päällä poseeraamassa. Loistavaa! Minä otan kolme juustopurilaista, pistä paljon valkosipulia.

Toisaalta olen liian kunnianhimoinen antaakseni periksi nyt. Loppujen lopuksi, eihän minun tarvitse tehdä mitään muuta kuin kirjoitella silloin tällöin ja tietysti hyvä olisi jos virittäisin kuvasivun toimimaan ja viimeistelisin Olli FAQ:n ulkoasun, mutta ne ovat pikkuseikkoja. Eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä tahdon hyvän monitorin.

Toisaalta hyviä kolumnien aiheita roikkuu ilmassa vaikka kuinka paljon. Pikkujoulujen tekopyhyys, kuinka vuodenvaihde on hyvää aikaa kolumnisteille, parhaat palat pop-kulttuurista… mutta kaikkien näiden tärkeiden aiheiden edelle tunkee polttava tietoisuus siitä, että bussini lähtee parin minuutin päästä. Minä lähden tästä pysäkille kompastelemaan.

Hyvää joulua ja muita oheistarvikkeita.