Ääliöitä riekkuu ikkunan takana, huudot puoliksi herättivät Sonjan (päästi önähdyksen). Huoneessa on koko ajan kylmempi. Kohta ei kärsi enää hengittää ilmaa sisään nenän kautta. Valtakunta triplalaseista!

Teen yhden rivin tiivistelmiä kaikista kirjoittamistani kappaleista, sillä ne ovat tällä hetkellä täydellisessä epäjärjestyksessä. Tämän pitäisi – niin ainakin kuvittelen vielä nyt – auttaa minua organisoimaan lopullinen versio esseestä.

Olisikohan minun pitänyt ottaa ilmoitus ”deadline on perjantaina kello 16” hieman vähemmän kirjallisesti? Anyhow, aikaa on vieläkin yli puoli vuorokautta, ja vaikken vielä olekaan saanut kovin paljon aikaan, uskon työtahtini kiihtyvän geometrisesti tulevina tunteina. (Pakkohan sen on.) Porsaanreikänä on se, että kurssiarvosanalla ei ole oikeastaan mitään väliä, kunhan se menee läpi ja saan opintotuet. (Mutta jos tätä lukee joku englannin laitoksen väestä, en tarkoittanut tuota tosissani, ha-haa, vitsivitsi.)

Sonja lähtee töihin muutaman tunnin päästä.

Silmää luppasee ja elohiiri palasi. En ole kyllä syönyt kuin kuivattuja banaanilastuja, ja kahvia kuluu kuten ennenkin. Tämänöiset sumpit on kyllä jo juotu ja keitin sammutettu. Otan korvikkeeksi vähän salmiakkia. Nami.

Sanamäärä: 633 (ja tässä on 30 oikeaa sanaa enemmän, sillä karsin muistiinpanoja.) Kohtalon ivaa lienee se, että näihin päiväkirjamerkintöihin on käytetty jo yli tuhat sanaa.