Minkä takia irtisanomisneuvotteluja on määrätty ihan laissa kutsuttavan yhteistoimintaneuvotteluiksi? Voinko soveltaa samaa sääntöä myös henkilökohtaisessa elämässäni?

Tästedes en vittuile toisille päin naamaa, vaan käyn mielipideneuvotteluja. En haasta riitaa pieksääkseni1 ihmisiä, vaan osallistun konfliktinhallintaneuvotteluihin. En ammuskele kadulle pienikaliiperisilla käsiaseilla, vaan harjoitan suojatulineuvotteluja. En huuda megafonin kanssa kirjastossa, vaan kokeilen viestintäneuvottelujen toimivuutta. En lunttaa tenteissä, vaan käyn tiedonsiirtoneuvotteluja. En kuuntele toisten puheluita salaa, vaan suoritan viestintäsalaisuusneuvotteluja.

En myöskään pummaa rahaa valtiolta, vaan suoritan opintotuen nostotoimenpideneuvotteluja. Eiku hups.

1: Ei sillä että pieksisin ketään kovin usein. No hyvä on, ikinä.