Lyhyt johdatus patetiaan, särökitaroihin ja naiiviin runouteen.

(#06) Stabbing Westward: Waking Up Beside You

Levy: Darkest Days (1998)

Jos Westward jotain osaa, se on teiniangstin tiivistäminen ja turvottaminen. Tämä lopetusbiisi, joka venyy kaikkineen kuuden minuutin paremmalle puolen, on siitä täydellinen esimerkki.

Kyseessä ei ole mikään ainutlaatuinen mestariteos ainakaan lyriikan kannalta. Syvälliset totuudet kuten But I knew you’d never stay uivat jossain taustalla kun synabasso vie kappaleen kertosäkeeseen. Sitten ykköskitara kertaa teeman ja PAM! Reilun kahden minuutin kohdalla nupit väännetään yhteentoista. I miss / God I miss / Waking up beside you, huutaa laulaja. Yksinkertaista, epäomaperäistä ja niin totta.

Ja siinä se on, ei paljon muuta kuin yksi koukku ja paljon kuorrutusta. Mutta se toimii täydellisesti, sillä joskus hatullinen kliseitä on parempi kuin pussillinen uutuuksia.