Joskus ala-asteikäisinä visiteerasin serkkujeni kanssa Punkaharjun Kesämaassa. Serkukset eli Jussi ja Antti ovat suunnilleen minun ikäisiäni, joten meillä oli ymmärrettävästi kova meno ja varsin hatara käsitys ajan kulumisesta.

Olimme sopineet setäni (serkkujen isän, siis) kanssa, että palaamme autolle johonkin tiettyyn kellonaikaan. Remusimme kuitenkin nuoruuden innolla niin, että sovittu aika tuli ja meni. Tästä tuskastuneena Sampo-setä käveli infokopille ja pyysi kuuluttamaan meitä.

Asiakaspalvelijat eivät ilmeisesti olleet aivan parasta mahdollista sorttia, sillä kun ensimmäinen infohenkilö kuuli nimen Sulopuisto, hän repesi nauramaan ja oli täten kyvytön täyttämään tehtäviään. Tarvittiin toinen, vakavamielisempi virkailija, jotta kuulutus saatiin korrektisti tehtyä.

Että älä tule minulle itkemään omituisesta nimestä.