Hesarin uutisessa kansanedustajien palkkioiden nousemisesta (miksi muuten passiivimuoto? Kyllä siellä on kolme tiettyä ihmistä, jotka ovat päättäneet asiasta) Kokoomuksen puoluesihteeri Heikki A. Ollila toteaa, että Suomessa palkkatuloilla on ylipäänsä vaikea rikastua, mutta kyllä tällä tulee toimeen, ja ihan riittävästi.

Kansanedustajien palkkioista lie turha itkeä, sillä moinen korotusklöntti ei tunnu kansantaloudellisesti missään (ja muutenkin lie yleinen budjettitotuus, että rahaa kyllä löytyy – kyse on vain siitä mihin se käytetään). Sen sijaan vallan mielenkiintoinen on hra puoluesihteerin toteamus siitä, ettei Suomessa pääse rikastumaan. Siinäpä on porvaripuolueen yksi pääjehu mennyt epähuomiossa toteamaan, että tulonsiirrot toimivat edes periaatteessa, koska rikkaushan on aina suhteellista.

Sitä paitsi minua kiinnostaisi tietää, miksi yksityisyrittämistä aatteellisesti kannattava porukka edes tahtoisi palkansaajien rikastuvan. Senhän takia sitä ihmisten piti saada ottaa niitä riskejä yrittäjänä, että pätäkkää jäisi omaan käteen (vaikka todistetusti pienyrittäjästä tulee tässä maassa aina näätä, kun pitää puolustaa vähiä saavutettuja etuja pienet piikkihampaat veressä).

Indeksikorotuksia kaipailtaisiin myös tänne humanistipuolelle, sillä kuten Mikko kirjoittaa: On vaikea uskoa, että ihminen, jonka palkankorotus on suurempi kuin minun kuukausituloni voisi ymmärtää paljoakaan minua koskettavista taloudellisista ongelmista.