Torstain Hesarissa oli hämmentävä juttu ”kansalaisaktivisteista”, jotka osallistuivat videoneuvotteluun Maailmanpankin päämiehen kanssa. Noin 100% tekstistä käytettiin erilaisten teknisten ongelmien kuvailuun, mutta oli sinne väliin saatu mahdutettua myös kolme poikain ja tyttöin esittämää kysymystä. Hieman jäi laihaksi faktapitoisuus. Koko komeus oli vielä taloussivuilla.

Uudessa Journalistissa kerrotaan naispuolisen sotakirjeenvaihtajan ongelmista tyyliin Kokemuksistaan viisastuneena Vihervuori otti kerran Bosniaan mukaansa miehen, joka ikävä kyllä paljastui sivariksi ja pasifistiksi. Että siihen hommaan on kait sitten turha pyrkiä. Mitäs ne sivarihipit voisivatkaan tappamisesta tajuta?

Nytissä oli puolestaan kansijuttuna seurattu immeisten juomista viikon mittaan. Kolmen sivun jutusta noin kaksi ja puoli oli drinkkien listausta kellonaikojen kera, mikä ei erityisemmin houkutellut lukemaan. Minä kun luulin, että yksi toimittajan tehtävistä oli datan muokkaaminen informaatioksi, vaan kerranko sitä tyhmä erehtyy?

Vaan jottei päivä jäisi kovin synkäksi, loppuun vielä hyvä juttu talousjournalismin ongelmista: On tahoja, jotka ovat mediassa kaiken arvostelun yläpuolella ja niitäkin, jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Julkiseen keskusteluun osallistuvia ja talouspolitiikasta puhuvia yritysjohtajia arvostellaan harvoin kriittisesti. Vapaata riistaa taas ovat useimmat poliitikot.