Buffalo Soldiers

Tämän porukan paras leffa on aakkosissakin ensimmäinen. Kohtalaisen kyyninen katsaus amerikkalaiset ammattisotilaan elämään 1980-luvun lopulla, kun kylmä sota ei ollut enää kovinkaan kuumaa ja suurimmat ongelmat liittyvät parhaan bilehuumeen valitsemiseen.

Se toinen Phoenix vetää pääroolin ja ihan hyvin vetääkin. Paquinin Anna esittää laav intrestiä ja Robocop on hyvää tarkoittava mutta hieman hajamielinen komentaja. Juonikuviot ovat kyllä aika tavanomaiset, mutta oheistoiminnot melko mainioita. Mikä tahansa elokuva, jossa ajellaan Abramsilla kamoissa ja murskataan sen takia vahingossa autoja, on vähintäänkin osan ajasta hauska.

Crime of Father Amaro

Jotenkin tuntuu, että elokuvantekijä on haukannut liian ison palan Amaron kanssa. Alku on lupaava, näyttelijät päteviä, kuvaus hienoa, jännitys kasvaa… ja sitten mitään ei tapahdu. Yleensä ilmaus ”tuhlasi ainekset” tarkoittaa sitä, että leffassa tapahtuu jotain tyhmää tai epäuskottavaa. Tässä taas ei kirjaimellisesti tapahdu mitään. Pappi erotetaan kirkosta? Ei seurauksia. Mitäs katolilainen tekee abortin kanssa? Ei seurauksia.

Tukevaa keskikastia siis. Tämän missaaminen ei heikennä elämänlaatua.

Fritz the Cat

Ralph Bakshin tour de force on tämä Robert Crumbin hahmoihin perustuva animaatio tuolta hämyisen 1970-luvun syövereistä. Kissa nussii ja kissa vetää kamaa, mutta juonesta tai henkilöhahmoista ei juuri voi puhua. Animaatio on korkeatasoista, oikeastaan yllättävänkin hienoa. Testiyleisö ei kyllä leffalle erityisemmin lämminnyt, ja kun sanon testiyleisö, tarkoitan itseäni. Mutta sivistysaspektin takia tämän kärsi hyvin katsoa.

My Life as McDull

Tuomaan kommentti Millon on viimeksi katsottu jotain järkevää? irtosi McDullin aikana. Eikä ihme, sillä melkoista jynkytystä tämä oli. Possu seikkailee ja kasvaa eikä misään ole oikeastaan mitään väliä. Ei voi suositella elokuvana, kalkkunana tai sivistyspalana.