Harvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa. Yöllä en meinannut saada unta, ennen kuin kirjasin ylös mielessä pyörivät asiat. Niitä oli 28. Nukkumatti saapui lopulta kolmen maissa.

Herätys oli neljä tuntia myöhemmin. Kahvittelun, luennon ja uuden kahvittelun jälkeen kävin nöyränä anomassa opintoviikkoja vaihtoajaltani, ja homma sujui kuin rasvattu. Ja tätä minä olin lykännyt monen monta kuukautta kakin pelko housussa. Väsytti.

Lounastauolla näin pitkästä aikaa ensimmäistä Jyväskylässä tapaamaani immeistä eli Tuukkaa, pistin maailmaa ja uutistoimittamista kohilleen ja myöhästyin iltapäivän luennolta. Väsytti paljon.

Varsinainen pommi odottelikin siellä. Käveltyäni sisään minua vastapäätä nökötti kaksi kovin tutunnäköistä naamaa, jotka molemmat hymyilivät kuin Naantalin supernova. He olivat Matthew ja Sam, eli ne ainoat cardiffilaiset, joiden kanssa tuli kämppisten lisäksi koskaan mitään puhuttua. Väsymykseni kaikkosi.

Jauhoimme poikain kanssa iltapäivän jascaa, piipahdimme meillä ja heitin dynaamisen duon kämpille. Sen jälkeen katsoimme Takashi Miiken Visitor Q:n ja Battle Royale 2:n. Ensimmäinen on luultavasti paras koskaan näkemäni nekrofilia-insesti-väkivalta-porno-perhedraama-komedia. Jälkimmäinen jäi kesken kun se oli niin huono. Väsytti taas.

Kaiken huipuksi kello 21.00 muistin, että Katatonia heittää Lutakon keikkansa juuri tänä torstaina, joten eihän se auttanut kuin laahustaa tanssisalille. Rokin räime alkoi vasta puolen yön jälkeen, jolloin väsytti aivan infernaalisesti.

Nyt olen kotona ja simahdan aivan justiinsa. Toisaalta, arvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa.