In The Mood For Love
Kaunista kuvaa, kaunista. Ja sopivasti jätetään asioita auki. Ei huono, ei loistava.
Gangster No. 1
Saat-tans ko veri roiskuu. Brittien tuoreissa gangsteripätkissä tuntuisi olevan taas henkeä, mutta Sexy Beast on parempi. Ei huono, ei loistava.
Ripley’s Game
Malkovich on suvereeni ja juonirakennekin aika intresantti. Ei huono, ei loistava.
Sum Of All Fears
Minussa on varmaan jotain vikaa, mutta… diggaan. Loppu menee vähän hötöksi, mutta alkupuoli on hoidettu vallan pätevästi. Sitä paitsi olen lukenut kyllä kirjan ja täten tiedän eroavaisuuksista, mutta so what? Juu, olen jo tilannut ajan tri Aivolle.
Enemmän kuitenkin huono kuin loistava.
Triplettes de Belleville
Paras animaatio vuodelta 2003, no doubt about it. Henkeäsalpaavan hienoa animaatiota ja todella, todella sulavaa CGI:n käyttöä. Ei huono vaan loistava.
Young Adam
Siloposki-imago pannaan kirjaimellisesti vituralleen tässä seksiä & hiiltä -tarinassa. Kurjuusfantasiana ja syyllisyyden tutkielmana viekoitteleva, mutta loppupuolella tahattoman koominen. Enemmän huono kuin loistava.
Laurel Canyon
Frances on ihana ja loistava. Pienimuotoisena ihmissuhdedraamana yritystä löytyy varsinkin näyttelijäsuorituksista, mutta korrekti sana tällaisille taitaa silti olla yhdentekevä. Ei huono, ei loistava.
Rukajärven tie
Täynnä kliseitä tapahtumien ja henkilöhahmojensa puolesta, mutta diggaan. Äänisuunnittelu huippuluokkaa; bongaa sydämenlyönnit. Lieneekö aivoissa niksahtanut jotain paikaltaan? Enemmän hyvä kuin huono muttei silti loistava.
Gothika
Vellipieru. Vaikka onhan tuo kuvaus aika nättiä ajoittain. Huono eikä yhtään loistava.
Bullitt
Tässäkö se nyt oli? Voi saatana miten säälittävä esitys. Tosin takaa-ajo oli kyllä hieno, se myönnettäköön. Huono, ei kovinkaan loistava.
Rollerball
Ks. yllä miinus takaa-ajo.
Dead Like Me
Tämä pitää ostaa, kunhan boksi tulee markkinoille. Jos SFU:ssa käsitellään kuolevaisuus-teemaa viisaasti, tekee DLM sen näsäviisaasti. Liki loistava, aineski hitsin hyvä.
Seitsemäs sinetti
Juma kun on hienoa mustavalkokuvaa. Mutta hei, mitä tämä tuijottelu ja lepertely meinaa? Ai että taidetta? Jaa, ok. Ei huono, ei loistava.
Planet ES
Parasta HC-scifiä missään muodossa sitten luoja ties milloin ja kepeästi genren paras TV-sarja. Kaiken lisäksi tarinankerronta toimii, etenkin jos malttaa unohtaa muutamat koomisiksi tarkoitetut ja siksi tyhjät sivuhenkilöt. Koskettavakin tämä on – hiljaisessa kuolemassa avaruudessa on vain jotain veret seisauttavaa alkuvoimaa. Loistava.
Glengarry Glen Ross
Filmattu näytelmä, mutta dialogi onkin sitten sen kaliiperin kamaa että pöksyt meinaa kastua. Kauniisti kuvattukin vielä. Ei ihan loistava mutta erittäin hyvä kuitenkin.
Koirankynnen leikkaaja
Miksikä pitää ihmisen puhua kirjakieltä elokuvassa? Emmie tajua. Muutama vapautunut nauru tästä irtosi ja Sohlbergin kuvaus on jälleen aivan perkeleen hienoa. Lassi-ukki vilahtaa yhdessä kuvassa, rauha miehen muistolle. Ei huono, ei loistava.
Bubba Ho-Tep
Joe R. Lansdale, Elvis, mustaihoinen JFK, Texas, Bruce Campbell, pahahenki joka paskantaa sielun jämät – kuulostaa täydellisen elokuvan reseptiltä. (Omassa genressään) Loistava.
Wicker Man
Ihan kauhea. Aloin kikattaa hysteerisesti jo varttia ennen kuin päähenkilömme poliisisetä tuli samaan tulokseen: Te olette kaikki ihan vitun hulluja
. Like, what’s the point here, dude? Huono!
A Bridge Too Far
Britit tosiaan arvostavat sotilaskatastrofejaan ja se näkyy tässäkin. Nykyaikaisten sotaleffojen ääriverinen pintasilaus puuttuu, mutta eeppisenä pätkänä tämä toimii koko kolmen tuntinsa ajan. Ei loistava mutta enemmän hyvä kuin huono.
Tuntematon sotilas
Mollen versio siis. Näytteleminen on enempi Ollin mieleen tässä kuin siinä toisessa ja kuvakieli on vallan modernia. Kenties NYPD:n puuhamiehet näkivätkin uuden Tuntemattoman ja vasta sitten huusivat heurekaa. Jostain syystä neljä tuntia vaikuttaa vaan ylimitoitetulta kestolta, ihan kuin kill your darlings -ohjetta ei olisi haluttu noudattaa. Enemmän hyvä kuin huono muttei loistavakaan.
Great Escape
Hihi, sehän oli hauska ja ajoittain ihan jänskäkin. Valitettavasti vaan takaraivossa pyöri koko ajan Izzardin Eddien versio leffasta, joka oli vieläpä kuvauksena melkoisen paikkansapitävä. Ja minkä himputin takia tämänkin piti kestää liki kolme tuntia? Ei huono, ei loistava.
Monster
Ricci on parempi kuin Theron, jonka pitää päästä pitämään pitkiä puheita ja käyttämään sarjamurhaajan kehonkieltä vallan mittavasti. Dramaturgia oli myös hiukkasen osoittelevaa: Wuornos tappaa pahat ja jättää hyvät henkiin paitsi sitten kun on kaikki päin persettä. Plääh, sanon minä. Ei huono, ei loistava.
Pari arviota jäi vielä kirjoittamatta, mutta tähänastinen vuosisaldo on siis 42, jossen vallan väärin laske.
Comments are closed.