Mitä enemmän lukee aikakauslehtikirjoja, -oppaita ja -historiikkejä, sitä suuremmaksi kasvaa himo oman lehden perustamisesta. Olenkin jo vakaasti päättänyt, että seuraavasta lottovoitosta (…) rahoitetaan av-hankintojen lisäksi myös yksi kappale unelmalehtiä.

Otetaan Kuukausiliite ja sen mahtavat, maalailevat reportaasit; Imagen asenne ja uutisnenä; New Yorkerin ”jutusta tulee niin pitkä kuin kirjoittaja sanoo”-ajatusmaailma ja Wordin rakkaus populaarikulttuuriin. Sitten palkataan Samuli Knuuti kirjoittamaan vaikka Bret Easton Ellisistä, pyydetään Pauli Kalliolta aukeaman juttu Peter Baggesta, syötetään Hunter S. Thompsonille tajuntaalaajentavia, tuodaan saarivaltiosta ainakin Simon Price ja Alexis Petridis ja annetaan kaikille vapaat kädet. Tai jospa varastettaisiin Parnasson parhaat esseet, kaivettaisiin vihaisia vanhoja miehiä elokuvakriitikoiksi ja tilattaisiin kolumni vihaiselta nuorelta naiselta.

Kansikuvajuttu voisi hyvin käsitellä jotain 1990-luvun pop-idoleistani, tai ehkä zombie-elokuvia, tai Monty Pythonia, tai vanhoja vekottimia, tai oikeastaan ihan mitä tahansa. Ehkä joku bloggaaja intoutuisi kirjoittamaan siitä mitä tekee. Juttujen pituus ei olisi tärkeää, kuvitus olisi minimaalista mutta ulkoasu silti huippuhyvin suunniteltua. Jutuilla olisi kaksi ja vain kaksi vaatimusta: Niiden pitäisi olla hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia.

Sellaisen lehden irtonumeron minä ainakin ostaisin.