Opin lukemaan kuusivuotiaana. Mieleeni on painunut hetki, jolloin tajusin kotimme lähellä olevassa liikennemerkissä lukevan ”Savonlinna”. Jälkikäteen kyseinen tapahtuma on kohonnut liki myyttisiin mittoihin: Juuri tuolloin opin lukemaan.
Suomi–Tsekki-peli on saanut näinä viikkoina samanlaisen merkityksen.
***
Seuraavassa vaiheessa huomasin siis katsovani Eurosportia kahdelta aamuyöllä. Kanavalle sattuessani Liverpool-Juventus-peliä oli pelattu 60 minuuttia, ja minun oli pakko nähdä ottelu loppuun.
Selitin tätä innoissani seuraavana päivänä kaverille. Muistin maalintekijät, kuvailin ottelun luonnetta. Sitten hän kysyi mistä pelistä oli kyse. Nolostuin hieman, kun paljastui että kyseinen ottelu on uusinta.
Alku aina vaikeaa.
***
Kommenteissa on tarjottu jo muutamaa ehdokasta ja pohdiskeltu asiaa sellaisilta kanteilta, jotka tyystin unohdin. Erinomaista!
Ensinnäkin Fast Show’hun viitatakseni olen melko varma, että ymmärrän paitsiosäännön. Epätoivoisesta tunnesiteestä pitää vielä mainita tämä juttu Nick Hornbyn Fever Pitchin soveltamisesta jenkkimarkkinoille. Kai siinä kroonisten häviäjien kannattamisessa on oma magiansa.
Olen kallistumassa sellaiseen tulemaan, että voisin valita yhden kansainvälisesti hyvän jengin eurosportitettavaksi ja yhden kotimaisen, jotta voisin seurata pelejä ihan paikan päällä. Tästä syystä hyviä kandidaatteja olisivat vaikkapa jo mainittu JJK tai sitten — jos ottaa kesäduunin huomioon — KuPS. Niillä näyttäisi olevan kesällä puolenkymmentä kotiottelua, jotka voisi sitten käydä katsomassa. Näillä kriteereillä Atlantis ja HJK jäisivät kyllä armotta pois laskuista.
Tässä kotimaa/ulkomaa-kahdennuksessa minulla on sellainen pelko takaraivossa, että entäs jos masentavan kompuroivan divarifutiksen seuraaminen tappaakin orastavan innostukseni? Tosin Claes Anderssonhan se kirjoitti, ettei ole koskaan nähnyt tylsää futismatsia. (Epäilen kyllä, että fanatismini ei ole vielä aivan pianisti-ministeri-runoilijan tasolla.)
***
Keskustelin asiasta toisenkin toverin kanssa.
Aina voit ottaa jonkun Moskovan Dynamon ja katsoa, kun ne saa satanolla pataan mestareiden liigassa. Sitten voi olla erilainen nuori ja fanittaa jotakin ruotsalaisseuraa.
Yrittipä hän tarjota myös Bundes-liigaa, mutta eiköhän jätetä se saksalainen jalkapallo ihan suosiolla pois laskuista. Joku raja tässäkin hommassa.
***
Siis tiivistettynä:
- kotimaisista joku paikallinen seura
- ulkomaisista tarjottu seuraavia: Lyon, Auxerre, ”Suomi-britit” Bolton, Chelsea, Liverpool, Chrystal Palace
One Comment
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta ilmeisesti se ei sitten tullut perille.
Olin vaan sanomassa, että ajattelin itsekin täällä käydä katselemassa HJK:n pelejä, ellei hinta sitten ole liian korkea. Kävisin mielellään katsomassa vaikka jotain B-junnujen harjoitusmatseja – vaikka tekniikkaa ja taitoa ei olekaan samalla tavalla kuin Champions Leaguen matseissa, tilanteita ja draamaa yleensä sitäkin enemmän. Ja yritystä. Ei sitä kentän laidalla tylsää tule, siellä on oma tunnelmansa – ilman muuta yleisöä ja tuoppiakin. Aurinko ja kesä tietysti auttaa aina asiaa.
Itsellänikään ei kyllä ole koskaan ollut suosikkijoukkuetta kuin korkeintaan ottelu/kilpailukohtaisesti – jokaiseen otteluun suosikki selviää viimeistään siis ottelun aikana. Pääsääntö kuitenkin on että aina pitää olla saksalaisia ja italialaisia joukkeita vastaan.