Varsinaisesti valaistumiseni tapahtui Suomi–Tsekki-pelin aikana. Olin mennyt kaverin luo tekemään jotain ihan muuta, mutta kun peli alkoi, keskityimme seuraamaan sitä. Yhtäkkiä huomasin tajuavani, mitä kentällä tapahtuu. Näin missä oli tilaa, ymmärsin mitä hyökkääjät yrittivät. Hermostuin puolustajien huolimattomuudesta, ihastelin eleganttia ajoitusta.

Opin lukemaan kuusivuotiaana. Mieleeni on painunut hetki, jolloin tajusin kotimme lähellä olevassa liikennemerkissä lukevan ”Savonlinna”. Jälkikäteen kyseinen tapahtuma on kohonnut liki myyttisiin mittoihin: Juuri tuolloin opin lukemaan.

Suomi–Tsekki-peli on saanut näinä viikkoina samanlaisen merkityksen.

***

Seuraavassa vaiheessa huomasin siis katsovani Eurosportia kahdelta aamuyöllä. Kanavalle sattuessani Liverpool-Juventus-peliä oli pelattu 60 minuuttia, ja minun oli pakko nähdä ottelu loppuun.

Selitin tätä innoissani seuraavana päivänä kaverille. Muistin maalintekijät, kuvailin ottelun luonnetta. Sitten hän kysyi mistä pelistä oli kyse. Nolostuin hieman, kun paljastui että kyseinen ottelu on uusinta.

Alku aina vaikeaa.

***

Kommenteissa on tarjottu jo muutamaa ehdokasta ja pohdiskeltu asiaa sellaisilta kanteilta, jotka tyystin unohdin. Erinomaista!

Ensinnäkin Fast Show’hun viitatakseni olen melko varma, että ymmärrän paitsiosäännön. Epätoivoisesta tunnesiteestä pitää vielä mainita tämä juttu Nick Hornbyn Fever Pitchin soveltamisesta jenkkimarkkinoille. Kai siinä kroonisten häviäjien kannattamisessa on oma magiansa.

Olen kallistumassa sellaiseen tulemaan, että voisin valita yhden kansainvälisesti hyvän jengin eurosportitettavaksi ja yhden kotimaisen, jotta voisin seurata pelejä ihan paikan päällä. Tästä syystä hyviä kandidaatteja olisivat vaikkapa jo mainittu JJK tai sitten — jos ottaa kesäduunin huomioon — KuPS. Niillä näyttäisi olevan kesällä puolenkymmentä kotiottelua, jotka voisi sitten käydä katsomassa. Näillä kriteereillä Atlantis ja HJK jäisivät kyllä armotta pois laskuista.

Tässä kotimaa/ulkomaa-kahdennuksessa minulla on sellainen pelko takaraivossa, että entäs jos masentavan kompuroivan divarifutiksen seuraaminen tappaakin orastavan innostukseni? Tosin Claes Anderssonhan se kirjoitti, ettei ole koskaan nähnyt tylsää futismatsia. (Epäilen kyllä, että fanatismini ei ole vielä aivan pianisti-ministeri-runoilijan tasolla.)

***

Keskustelin asiasta toisenkin toverin kanssa.

Aina voit ottaa jonkun Moskovan Dynamon ja katsoa, kun ne saa satanolla pataan mestareiden liigassa. Sitten voi olla erilainen nuori ja fanittaa jotakin ruotsalaisseuraa.

Yrittipä hän tarjota myös Bundes-liigaa, mutta eiköhän jätetä se saksalainen jalkapallo ihan suosiolla pois laskuista. Joku raja tässäkin hommassa.

***

Siis tiivistettynä:

• kotimaisista joku paikallinen seura
• ulkomaisista tarjottu seuraavia: Lyon, Auxerre, ”Suomi-britit” Bolton, Chelsea, Liverpool, Chrystal Palace

Olen päättänyt ryhtyä jalkapallofaniksi. Pro Evolution Soccer 4 on käännyttänyt minut. Ensin menin vartavasten katsomaan Suomi–Tsekki-peliä kavereiden kanssa. Sitten huomasin jääväni töllöttämään Eurosportia, kun sieltä tuli Champions Leaguen peli aamukahdelta. Eilen jätin menemättä elokuviin ja katsonkin sen sijaan FA Cupin välierän.

Mutta minulla on ongelma. Koska olen aloittanut fanittamisen vasta 25 vuoden kypsässä iässä, minulta puuttuu historia lajin ja ennen kaikkea seurojen kanssa. En oikein tiedä, ketä kannattaa tai miksi.

Siispä pyydän sinua, hyvä lukija, ehdottamaan minulle suosikkiseuraa. Näin asian muotoili toverini tekstiviestissään:

Suosikkiseura pitää olla. Sokeaa fanitusta tai jonkinlainen tekaistu akateeminen asenne. ”Minulla ei ole varsinaista suosikkia, sillä PIDÄN LAJISTA. Mutta Xn esityksiä seuraan erityisesti, koska seuran historia heijastelee eurooppalaisen vasemmiston mielenkiintoisimpia käänteitä Espanjan sisällissodan ajoilta”. Tai ”rakastan Hollantia, ja PSV on HOLLANTI PIENOISKOOSSA. PSVläisyys on hollantilaista elämänmenoa puhtaimmillaan. Hollanti hengittää…” jne.

Olen miettinyt hieman reunaehtoja tulevalle suosikilleni. Sen kansallisuudella ei ensinnäkään ole mitään väliä. Toisekseen sen menestyksellä ei ole niin paljon väliä; tahtoisin mieluummin fanittaa sivistynyttä herrasmiesseuraa kuin tylysti runnovaa visigoottilaumaa. Kolmannekseen toivoisin, että sen fanit eivät olisi keskimääräistä pahempia punaniskoja.

Löytyisikö näillä ehdoilla minulle jotain?