Janne, kuten KariH:n blogissa kirjoitit, ”toiset tekee ja toiset suunnittelee”. Minä vain toivon, että niitä tekijöitä olisi enemmän.

Summittaisessa journalismikritiikissä riipoo se, että on aika helppo todeta ”Hesari on paska ja Yle on paska”, mutta hankalampi a) kritisoida yksittäisiä seikkoja ja b) vielä hankalampi tarjota korjausehdotuksia. Tässä suhteessa esimerkiksi Haakana on loistava poikkeus — tarkkoja, perusteltuja havaintoja. Slaten Romenesko Effect -jutussa perustellaan mielestäni hyvin, millainen kritiikki verkossa toimii ja miksi.

Jos pissi kohoaisi päähän, voisin väittää Lehden edustavan modernia journalismikritiikkiä. En väitä. Todettakoon myös, että akateeminen toimittajatutkinto tarjoaa erinomaiset työkalut journalismin puutteiden bongaamiseen. Hieman vähemmälle jää tuo korjaamispuoli.

Kokonaan toinen homma on se, että niitä tekijöitä ei oikein Suomessa vielä ole. Kiireistä alueuutisten toimittajaa ilahduttaisi suuresti, jos lauma aktiivisia laukaalaisia seuraisi vaikkapa kunnan perseelleen menneitä bisneksiä, koulutoimen säästöjä tai paikallisen suurtyönantajan yt-neuvotteluja. Se olisi varmasti ylittämätön resurssi toimittajalle.

Toisekseen jos oman hommansa voisi hoitaa jotenkin blogimuodossa, olisi suora palaute loistava asia (”yleisö on aina minua fiksumpi”, vai miten se meni). Etenkin jos se johtaisi siihen, että palaute olisi jotain muutakin kuin vitunmoista nyrinää, nimimerkillä Ylen palautteita lueskellut (nuoleskelitte demareita, huono toimittaja, älkää uusiko ohjelmia!, paska lähetysaika, toimittaja puhuu huolimattomasti jne).

Huomaa, että kaikki tämä vouhkaaminen ei tarkoita, että hömppä- ja pirkkablogeja pitäisi karsia. Ei suinkaan, enemmän on parempi, pitkä häntä ja silleen. Eihän tämä oma viritelmänikään ole minkään sortin journalismia, egonenänkaivuuta lähinnä. Toistan: Minä vain toivon, että niitä tekijöitä olisi enemmän.