Nuori Hannibal kertoo meille, että tri Lecter oli alkujaan oikeastaan natsinmetsästäjä, joka tahtoi vain kostaa perheensä sodassa kokemat vääryydet. Okei, väärintekijät eivät olleet natseja vaan heidän kätyreitään, mutta minusta on silti jotenkin epäilyttävää, että kulinaristinen sarjamurhaajamme rinnastetaan juutalaisiin. Leffassa ei ole tippaakaan trilleriä, sen henkilöhahmot ovat pöhköjä (Hannibalin täti opettaa pojalle samuraitaitoja ilmeisesti siksi, ettei hän keksi muutakaan tekemistä arki-iltoina). Ja miksi ihmeessä hirviön teot pitää legitimoida?

Blood Diamond nosti Lindholmin karvat pystyyn, mutta minusta se oli aika menevää toimintapakkelssia. Se on jännä, siinä on pommeja ja pääosanesittäjät näyttävät tulevan toimeen keskenään. Erityisesti minua piristi se, ettei DiCaprion hahmo flipannut puolia kesken kaiken, vaikka toki ahneen kuoren alta löytyi kultainen sydän. Varoituksen sana: Veritimantti on nimensä alkupuoliskon mukainen – siinä on varsin paljon varsin raakaa väkivaltaa.