Ensivaikutelma on Kent goes italodisco, kertsin bridgen melodia tiputuksineen toimii minulle ja pörisevä lead-soundi on tietenkin varsin hieno, etenkin c-osan filtterinostatuksessa.
Kakkosbiisin eli Min Världin (YT) bassotteleva piano tuo mieleen Depeche Moden A Question of Timen (YT), mikä ei ole hullumpi juttu ollenkaan.
Okei, näistä puuttuu ylitsevuotava kurjuus, mutta runsaat remiksit, biisien bassovoittoisuus ja ripakka tempo haitsutteluineen vihjailevat, että Ruotsin pojat tahtoisivat tanssia.
3 Comments
Ja nyt kun vähän lisää kuuntelee, niin siinä Ingentingin alussahan tietenkin jo pohjustetaan tuo bridgen koukku. Elementary, my dear Watson.
Minusta se kuulostaa edelleenkin vähän lattealta. Mutta minä nyt olen muutenkin hitaasti lämpenevää tyyppiä (ja Kent-fanip…tyttö viimeiseen hengenvetoon saakka).
Myönnän, että esim. kertsin melodia ei ole mikään kuolematon, sillä koukku on tosiaan pistetty siihen eteen.
En tiedä, miten reagoin, jos koko levy on tällaista iloisehkoa tanssihumppaa. Mutta senhän kuulee sitten kohta.