(Alivalottunut) ikkunaremppa Kotona työskentelemisen varjopuolia on se, että kun kolme remonttimiestä laukkaa kahdeksalta maanantaiaamuna poraamaan ikkunoita irti seinästä, on napattava läppäri mukaan ja karattava kaupungille.

Kaupungilta taas on mahdotonta löytää aamulla (tiedän, enää ei ole aamu) paikkaa, jossa olisi töpseli ja sen verran rauhallinen paikka, että voisi älämölöttää puhelimessa.

Ja sitten kun sellainen paikka löytää, on Nokia PC Suiten mielestä aivan mahdotonta käyttää puhelinta bluetooth-modeemina ja sen setvimiseen menee puoli tuntia, jonka jälkeen ei enää olekaan aikaa millekään muulle kuin koneen pakkaamiselle, koska pitää lähteä leffan pressinäytökseen, jonka jälkeen teen pari haastattelua ja vitut minä ole ehtinyt yhtään puhelua soittaa.

Sen vielä haluaisin tietää, että miten on mahdollista aloittaa ikkunaremontti ennen kuin ollaan varmoja siitä, että entisten ikkunoiden (ns. valtava reikä seinässä) tilalle on myös uudet ruudut (ns. lämmintä ja kuivaa).

Pohdimme taannoin kahvipöydässä ihmisen perustunteita, joita on kuulemma neljä: ilo, suru, pelko ja aggressio.

Haluaisin lisätä kuitenkin listaan vielä viidennen: vitutus.