Mitä enemmän mediassa on mielipiteitä, sitä vähemmän luotettavaksi kansalaiset median kokevat.
Meinaan vaan, että ainahan joukkoviestimissä on esitelty toimittajien mielipiteitä: televisio, radio ja aikakauslehdet ovat siihen vieläpä oikein mainioita välineitä, sanomalehdistössä on jostain syystä himmailtu. Suomeen ei ole jostain syystä koskaan oikein iskostunut angloamerikkalainen fact/opinion-erottelu à la Comment is free, facts are sacred
. En meinaa, ettei suomalaisessa mediassa eroteltaisi näitä kahta toisistaan, mutta sitä ei ehkä tehdä yhtä suurella pieteetillä kuin englantia puhuvissa maissa. Mene ja tiedä niistä syistä sitten yhtään mitään.
Lieneekö Jääskeläisen kommentilla – josta tietenkin olemme saaneet lukea vain lehteen sopineen palan, eli tämä voi kaikki olla ihan hutia – jotain tekemistä sen kanssa, että Economistin nimettömiä juttuja tunnutaan pitävän faktuaalisemman oloisina kuin sellaisia juttuja, joihin on painettu kirjoittajan nimi? En malta olla linkkaamatta Economistin päätoimittajan haastatteluun, jossa todetaan, että
There are still no bylines – a phenomenon unique to the Economist and one which Micklethwait concedes is, to a large extent, ’a branding decision’.
Saaterin mielipiteet! Tulevat tänne tuhoamaan meidän median luotettavuuden.
9 Comments
Esittämällään mielipiteellä Jääskeläinen syö tehokkaasti median luotettavuutta.
T: Kansa (ei alkup.)
duoda,
näkisin tän näin, että suomalaisiin on iskostunut tehokkaasti takavuosikymmeninä journalismin normatiivisena nuorana toiminut objektiivisuus, tai ainakin jonkinlainen stereotypia siitä: uutinen=totuus. Sitten kun todellisuus (kenties ja todnäk jo tuolloin takavuosikymmeninä) sotii tätä päähänpinttynyttä stereotypiaa vastaan, herää vastareaktio.
Melkoisen selvästi tosin viime vuosina suomalaismediassa, kuten mediassa yleensäkin, mielipiteet ovat lisääntyneet. Hyvä toki niin, sillä mielipide se uutinenkin tietyssä katsantokaavassa on, sanoo humanisti ja konstruktionisti.
Tuohon SA:n tutkimukseen liittyy minusta kumminkin paljon kiintoisampi näkökulma, nimittäin se, että jos kansa sanoo että median valta on lisääntynyt ja se vaikuttaa yhä enemmän kansan mielipiteisiin, niin eikö se oo vähän kehäpäätelmä tältä kansalta?
Avaan: siis kansa menee yhä enemmän median mielipiteiden mukana, ja sitten valittaa siitä, että kansa menee yhä enemmän median mielipiteiden mukana? Öh?
Vai onko tässä kyse siitä, että hitto kun tuo naapuri on tyhmä kun uskoo kaiken mitä lehdissä lukee mutta minä onneksi en kun olen sivistynyt ihminen ja tv:stäkin katson vain luonto-ohjelmia?
Toiseksi: mielestäni SA:n tutkimustulokset (niiltä osin kuin ne _mediassa_ on uutisoitu) eivät voi tukea median vallan lisääntymistä. Ymmärtääkseni tv:n katselu ei ole juuri enää kasvanut, sanomalehtien luku on vähentynyt, ip-lehtiin ei luoteta, niin mistä se kasvu sitten tulee hä? Sieltä naapurista?’
Ja vielä kolmanneksi: jos median valta lisääntyy, niin jos nyt mitään yhteiskunnasta ymmärrän, niin sen lisän pitäisi olla jostain pois. Mistä?
”Missä on se valta joka puuttuu eduskunnalta?”
Kimmo, oisko tuossa jokseenkin sellainen logiikka, että medialla on aina ollut valtaa mutta vasta nyt tyhmät tavikset hiffaa sen? (Ainakin Jääskeläisen puheita voisi tulkita siihen malliin.)
PS: Muistelen lukeneeni sellaistakin yleisönosastokirjettä, jossa todettiin että kaikki epäsuora teksti on lehden linjausta ja vain sitaatit puhdasta haastateltavan todellisuutta. Piti keräillä leukaa lattialta.
Paljon mahdollista joo. Mutta edelleen pysyn siinä kannassa, että median valta on aika lailla riippuvainen siitä, paljonko sille sitä halutaan antaa. Jos ”kansa”, mikä se ikinä onkaan, ostaa sen mitä ja miten media puhuu (hei Norman!) niin onhan sitä valtaa. Vaan tarviiks siihen sitten väkisten mennä?
Noin hieman ot:nä arvelisin, että tämä parin viime vuoden ”sananvapaus on ylin vapaus ja jos et ole sananvapautta olet paha faskitsakomunistiyäk” -henkinen perusoikeuskeskustelu on osittain pönkittämässä median asemaa.
PS-kohtaan mainitsen, että ei tuokaan ajatus ole tutkimuksen parissa täysin outo. Muistaakseni näistä johtolauseista, epäsuorasta tekstistä tms. puhutaan joskus sidosdiskurssina, jossa lehden/toimittajan ääni on vahvempi kuin muissa (tietty on vähän pöljää ajatella, että suora sitaatti ei olisi mitenkään toimittajan vallassa, kun se kumminkin sen valitsee, muokkaa ja asettaa johonkin yhteyteen).
Miulle tuli kyllä tuosta lausunnosta mieleen että mitä enemmän lehdessä on ”makkara on hyvää” ja ”britneyllä on ruma tukka / britney on ruma ilman tukkaa” -tyyppisiä mielipiteitä, sitä epäluotettavampana teh Kansa kyseistä mediaa pitää. Mikä olis aika tolkullista. Ja siis ne tavikset ei edes tajua lukevansa toimittajan mielipidettä (”asiat on nyt näin eikä se ole hyvä koska”) jos sellaiseen törmäisivätkin. Vaan että tuo olis sitten niin sanottua faktaa, eli oikea näkemys ja selitys maailmasta. Ja hee, onkos sen jälkeen ihme jos ihmisistä tuntuu että medialla on liikaa mielipidevaikutusvaltaa?
Re: PS @ Kimmo: tässä nimenomaisessa tapauksessa – jota en tietenkään muista – epäsuora teksti oli käytännössä haastateltavan puheita referoituna, joten eronteko sen ja sitaatin välillä oli ns. perseidiotismia.
Seia: tuollainen se logiikka varmaan onkin. Sitten pitäisi vain muistaa, että tekstien luotettavuuden/faktuaalisuuden välillä on useimmiten aste-eroja eikä mitään rautaesirippuja.
Heitän ajatuksen:
oletetaan lähtökohdaksi, että median valta vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on kasvanut. Eräs mekaniikka, jolla tämä voisi tapahtua, on epäsuorasti, ns. äänekkään vähemmistön toiminnan kautta. Tämä on siis juuri se perseidioottilauma, joka mökeltää lehtien keskustelupalstoilla (HS jopa enemmän kuin IS) huutamassa yhtä sun toista hevonpaskaa. Näkemykseni on, että nimenomaan tämän jengin vaikutusvalta on kasvanut, syynä mm. median väärinymmärtämä kansalaisjournalismin käsite ja äärimmäisyyksiin viety tavisten huoraaminen.
Tässä on jujuna se, että se äänekkäin moukkaosasto edustaa useimmiten mielipiteineen äärilaitoja eli vähemmistöä. Koska se kuitenkin pitää suurinta mökää, seuraa tästä ajatusvirhe (sekä mediassa että kansassa, kuka se onkaan), että se lauma olisikin enemmistö. Mitä siitä seuraa -> media alkaa muokata sisältöjään vastaamaan tämän kuvitellun lauman öykkäämiseen. Lisäksi seuraa, että hiljainen enemmistö alkaakin kuvitella olevansa vähemmistö, ja pysyy entistä enemmän vaiti, tai sitten muokkaa ajatuksiaan vastaamaan vähemmistön kantaa (Noelle-Neumann, anybody?), ja hissuksiin se idioottilauma on saanut kantansa läpi.
Tätä kehitystä ylläpitää ja kiihdyttää osaltaan se hölmö journalistinen sääntö pyrkiä tuomaan jutuissa aina eri osapuolten näkemyksiä. Se johtaa useimmiten ääripäiden mukaanottoon, jolloin ei synny mitään järkevää dialogia ja samalla jää huomaamatta se, että suurin osa porukasta on kumminkin kompromissihenkistä ja äärinäkemyksiä välttelevää. Mielipidejatkumo siis tiivistyy plusmiinus-dikotomiaksi.
Ehdotukseni:
1) lehtien keskustelufoorumit on suljettava tai moderointia lisätäävä isolla kädellä TAI niihin on kehitettävä tunnistautumispakko, jolloin ei voi kirjoittaa kuin omalla nimellä. Se vähentää puskista huutelua ja paskanjauhantaa.
2) median on tiedostettava äänekkään vähemmistön ongelma ja vältettävä tekemästä sisältöjä sen ehdoilla, pikemminkin olisi pyrittävä vastakkaiseen.
3) kansalaisten medialukutaidon kehittämiseen on satsattava selvästi nykyistä enemmän, myös mediassa itsessään. Käsitys siitä, että medialukutaito olisi jotenkin erityisen hyvä, on lähinnä vitsi.
Hei, voisitteko ystävällisesti kertoa mistä tuo SA:n tutkimus on saatavissa (painettuna tai sähköisenä). Erityisesti kiinnostaa ihan kyselyn raakadata, luottamus eri uutisorganisaatioihin. En löydä millään googlaamalla ”Media, kansalaisuus ja vallan piirit”.
Oletettavasti http://www.hssaatio.fi/pdf/SurveyValta.pdf (via http://www.hssaatio.fi/projektit_meneillaan.html)