Sen aloittaa Ennalan laatima Yhden miehen symposion, joka kelpaisi melkeinpä toimittajan huoneentauluksi. Siteeraan hartaasti:
- Juttujen ideoitten on annettava hautua paitsi, jos sielu sattuu äkisti leimahtamaan.
- 99:ssä tapauksessa sadasta juttu on kirjoitettava viiteen kertaan.
- Olen kiitollinen, jos minua neuvotaan; mutta tietämättäni ei juttujani saa rääpiä.
- Malliesimerkki mitä tylsimmästä jutusta oli muuten niin hyvin kirjoittavan Wessmanin tarina miehestä, joka söi ruotsalaisen lehmän. Mikä oli sen idea hyvässä tai pahassa? Ei mikään.
- Malliesimerkki siitä, miten mitättömästä aiheesta voi kirjoittaa loistavan jutun oli Osmo Lahdenperän kirjoitus pennin-kaivertajista. Lukekaapa tämän sarjan viimeisen osan loppu ja tulette kateudesta vihreiksi.
- Jutut on tehtävä helppolukuisiksi. Parhaiten tämä onnistuu hemingwaylaisella tavalla. Mutta helppolukuisuus ei ole samaa kuin hutaisu. Myös pitkiä lauseita voi käyttää mutta silloin on hallittava sanankäyttö täydellisesti. Lukekaa Kretschermiä ja tunnette hiljaista nautintoa.
- Ajatelkaa ensimmäisenä talon etua, koska se koituu sitten teidän eduksenne [toim. huom.: O tempora, o mores!]
- Toimittajien pitää juttumatkalle lähtiessään tarkoin selostaa kuvaajalle, millä tyylillä aikoo jutun kirjoittaa (onko se surumielinen, pirullinen, ivallinen, järkyttävä, toteava)
- Kuvaajan täytyy reagoida silmänräpäyksessä eikä hän saa jäädä suu auki hämmästelemään tilannetta, joka ei enää koskaan uusiudu. […]
- Valehtelin kohdassa 2. Juttu pitääkin kirjoittaa kuuteen kertaan.
Lista jatkuu vielä, mutta loput eivät ole niin relevantteja koko kirjoittavan ammattikunnan kannalta.
8 Comments
Kohta 3 on ikuinen murheenkryyni ja tyypillinen asenne yöeensä toimittajilla, jotka luulevat kirjoittavansa Jumalan sanaa ja olevansa tärkeämpiä kuin ovatkaan. Se on lisäksi kovasti ristiriidassa kohdan 7 kanssa.
Hyvät tavat ovat tietysti aina hyviä tapoja, mutta harva lehti kuukausijulkaisuja lukuunottamatta ilmestyisi ajallaan, jos jokainen juttu pitäisi oikaista aina kirjoittaineen toimittajan kautta ja myötäavustuksella.
VKL:n ja SJL:n kauppatapasopimuksessa sanotaan, että
En tiedä, millaisia tulkintoja tuosta on esitetty oikeudessa, mutta minusta tuollainen muotoilu on ihan tolkullinen: jokaisen lauseen poistosta ei tarvitse soitella toimittajalle, mutta isompi uudelleenmylläys olisi kohteliasta tsekkauttaa kirjoittajalla jo siksikin, että hänen nimensä siinä jutun vieressä yleensä seisoo.
Minullekin tuollainen muotoilu on ihan tolkullinen, varsinkin kun ”vallitseva toimituksellinen käytäntö” antaa ihan hyvät vapaudet – varsinkin kiirellisissä toimituksissa vallitseva toimituksellinen käytäntö on, että jos et tee niin kuin alun perin pyydettiin, niin otamme vapauden korjata tuotoksen siihen muotoon mikä pyydettiin.
Tietenkään kukaan toimitussihteeri ei viitsi kuin äärimmäisen pakon edessä nähdä sitä vaivaa, että lyhentää neljän sivun jutun tuhanteen merkkiin, joten sellaiset jutut luontevasti menevät ”hyvän tavan” mukaan (tai roskiin).
Mutta on aivan liian paljon niitä toimittajia, jotka saavat paskahalvauksia yksinkertaisista perusasioista kuin otsikoinnin muuttaminen, koskemattomien kappaleiden vaihto keskenään, irrelevanttien kappaleiden poisto sellaisenaan ja sanojen korvaaminen synonyymeillä tautofonian estämiseksi.
Hommassa piilee jonkin sortin ”kirjoitukseni on teos”-ajatus, joka on teknisesti pätevä, mutta siihen se jää, varsinkin jos on kyseessä uutisteksti tai perusasiaplöräys. Ja siihen syyllistyvät lähinnä kotiporsaat, eivät niinkään villit.
Sanotaan vaikka näin, että mitä enemmän jutusta on puhuttu ennen työnteon aloittamista ja sen kuluessa, sitä enemmän siitä tuppaa olemaan hyötyä.
Jälkiviisastelu/korjailu on molempien vika, vie aikaa ja vituttaa kumpaakin.
Veikko Ennalan ohjeet toimittajille at A Heartbreaking Blog of Staggering Genius…
Legenraadinen sensaatiogonzotoimittaja Veikko Ennala antaa muutaman ohjeen siitä, miten kana pannaan pissimään ja mistä….
[…] Veikko Ennalan ohjeet toimittajille | A Heartbreaking Blog of Staggering Genius Toimittajalegendan kymmenen käskyn lista voisi olla vaikka jonkin sortin huoneentaulu. Ei ihan, mutta melkein. (harmittaa, etten vieläkään ole ehtinyt lukea Liimatan kokoamaa Ennala-opusta) (tags: journalismi Blogimerkintöjä) […]
Hei, onko täällä editointikeskustelu käynnissä? Voinko tulla päästämään sammakkoja suustani ja karkoittamaan nekin avustajat, jotka eivät ole vielä pahastuneet?
>Sanotaan vaikka näin, että mitä enemmän jutusta on puhuttu ennen työnteon aloittamista ja sen kuluessa, sitä enemmän siitä tuppaa olemaan hyötyä.
Optimaalisti noin. Raa’assa todellisuudessa täysin yksilöistä kiinni.