Kamoon – jos minä huomaan nämä ensimmäisellä lukukerralla, kai ammattilainen olisi löytänyt ne toimitusprosessin aikana? Viat eivät ole sinänsä kovin vakavia (ja osa on melkeinpä makuasioita), mutta jos lehtijutun ja kirjan välillä on joku ero, sen pitäisi kaiketi liittyä siihen, että toinen on kertakäyttöhyödyke ja toinen kestää pitkään.
En keksi muuta selitystä kuin sen, että painetussa kirjassa y-y-kohta on rivinvaihdon kohdalla ja automaattinen tavutus on hoitanut homman näennäisesti kotiin.
Milloin viimeksi kurimus (iso pyörre virtaavassa vedessä, nielu) on saatu syttymään?
Win-win-tilanne, kenties?
Elämäkerta, aikakauslehti. Perusknoppeja. Ja kas, siellä on myös suomalasiin.
Oletan, että lausetta muokattaessa toinen sanoista on jäänyt aiempaan muotoon.
One Comment
Ellei ole itse ollut kustannusprosessissa osallisena, ei voisi mitenkään uskoa, miten paljon virheitä oikoluvussa menee ohitse. Monet kirjat on oikolukenut useita ihmisiä useita kertoja ja silti virheitä vielä jää. (Joskus kustannustoimittajat onnistuvat lisäämään tekstiin vielä uusiakin virheitä.)
Virheitä ei toki saisi olla, ainakaan enempää kuin pari per kirja, mutta yllättävän helposti niitä silti tekstiin jää, vaikka mitä tekisi.
Yksi kustannustoimittaja minulla oli, joka oli lähes yliluonnollisen hyvä löytämään kaikki virheet. Hän oli kustantamon palkkaama free, joten valitettavasti oli vain yhden kirjan kohdalla.