Ajattelin kuitenkin keskittyä olemaan eri mieltä yhdestä asiasta. Ahlroth kirjoittaa, että RSS-syötteiden tarjoaman suodattamattoman informaatiovirran sijaan hän on tykästynyt laitteisiin, jotka poimivat virrasta kiinnostavia sattumia:
Lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan algoritmia.
Se on säästänyt minulta pirun paljon aikaa.
On totta, että läheskään kaikkien aihepiirien kanssa edes kaltaiseni nörtähtävä toimittaja ei jaksa kahlata läpi satoja ja taas satoja syötteitä. Avainlause on läheskään kaikkien. On tiettyjä aiheita, joista luen tai ainakin silmäilen hervottoman määrän juttuja, koska haluan löytää tärppejä, jotka eivät ehkä ole vielä sattuneet kaikkien silmiin. Sitten on toisenlaisia aiheita, joista luen mieluusti vaikka vain yhden jutun päivässä, viikossa tai ehkä kuukaudessa.
Tärkeintä on kuitenkin se, etten halua luovuttaa päätösvaltaa aina ja kaikissa tapauksissa koneille. Haluan ehdottomasti säilyttää mahdollisuuden valita omat lukemiseni.
Moni on huomauttanut, että Twitter tuntuu uutisseurannan välineenä miellyttävämmältä kuin Google Reader. Sille on yksinkertainen selitys: RSS-ohjelmat nalkuttavat lukematta jääneistä jutuista, kun taas Twitterissä tapahtumat vierivät koko ajan eteenpäin, oli niitä lukemassa tai ei.
Sama työkalu ei sovi kaikkiin tarkoituksiin.
12 Comments
Jep. Näkisin algoritmin heikkoutena myös sen, että se mitä luultavimmin löytää verkosta luetuimmat lähteet ja suosituimmat sisällöt, joista personoitu sisältö suodatetaan. Syötteenlukijalla voi seurata mukavasti pienempiä ja marginaalisempia lähteitä.
[…] Lisäys 14.19: Hesarissakin haikaillaan Google Readerin perään ja toimittaja Olli Sulopuiston blogissa jatketaan aiheesta. […]
Moi,
Hyvä kommentti.
En minäkään usko, että rss mihinkään katoaisi. Olen jo siirtänyt Google Reader -feedini toisaalle talteen.
Me olemme media-alan ammattilaisia. Meidän tapamme käyttää mediaa eivät vastaa valtavirran tapoja. Jossain mielessä ennakoimme trendejä, mutta ne muuttuvat varmasti ennen kuin ne ns breikkaavat.
Pointtini, jonka ehkä epäselvästi aukikirjoitin, oli että rss-feedeihin perustuvasta aggregointiohjelmasta ei koskaan tullut valtavirtaan breikkaavaa tapaa personoida mediasisältöä.
Uudet Flipboardin ja Ziten tapaiset sovellukset sen sijaan mielestäni näyttävät suuntaa sille kehitykselle.
Luotan algoritmiin nyt enemmän kuin ennen. Mutta kuten kirjoitin, ratkaisu tulee olemaan käyttäjän itse tekemän personoinnin ja toimituksellisen kuratoinnnin uudenlainen yhdistelmä. Tässä kokonaisuudessa personointialgoritmi tulee olemaan yksi osa. Veikkaan näin.
No niin, joo. Ehkä luin juttusi sillä tavalla huolimattomasti, etten huomannut siirtymää sinun eli infonarkkaritoimittajan käyttötavoista suuren yleisön käyttötapoihin. Minä taas yritin pysytellä koko ajan juurikin heavy user -kentässä, koska en oikeasti tiedä muiden käyttötavoista juuri mitään.
Tiedän olevani vähemmistössä, mutta minusta Twitterin _epämiellyttävä_ piirre on juuri siinä, että tapahtumat vyöryvät koko ajan eteenpäin. Että pitäisi olla koko ajan paikalla ja seuraamassa, jos haluaisi osallistua. En minä ole, enkä haluakaan olla.
Sen sijaan nämä vanhanaikaisemmat välineet, kuten RSS-feedit, keskustelufoorumit ja parjattu Facebook, joissa ohjelmat kertovat minulle, mitä uutta on tapahtunut ja missä minua kiinnostavia kommentteja on, ovat mukavan luotettavia (lohduttavia?), koska niiden kanssa voin olla varma, etten jää paitsi jostain kiinnostavasta.
Aki, miksi seuraat Twitterin välityksellä kohteita, joiden kaikista liikkeistä haluat pysyä kärryillä?
Öö…en kai seuraakaan? Toivottavasti.
Mutta siis, välineenä Twitter toimii vain hetkinä, jolloin istun sen äärellä. Pidän enemmän välineistä, jotka toimivat, vaikka kävisin välillä toisaalla puoli tuntia, päivän tai viikon.
Twitter nyt vaan on suunniteltu sellaiseksi, että sen käyttäminen vaatii kököttämistä ruudun ääressä samaan aikaan kuin asiat tapahtuvat.
Mikään ei pakota käyttämään Twitteriä, mutta ongelmat alkavat, jos yrittää käyttää Twitteriä perustavanlaatuisesti eri tavalla kuin miten se on suunniteltu. Varmaan siihenkin löytyy apuvälineitä, mutta yritys on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan.
En yritäkään. Twitterin reaaliaikaisuus on sen perustavanlaatuinen olemus, mutta huomautin vain, että meitäkin on, jotka eivät erityisesti rakasta sitä olemusta. Vastauksena siihen, että sanoit ”monien” pitävän Twitteriä miellyttävänä uutisseurannan välineenä.
Tjaa, tulkinta taitaa riippua siitä, mitä käsitämme uutisseurannalla. Tarkoitin sellaisia aiheita, joista ei ole mikään tarviskaan nähdä jok’ikistä kohtaa. RSS kun ei oikein tarjonnut keinoa niiden erottelemiseen sellaisista, joista halusi lukea kaikki.
Katsos, trackbackit ihan toimivat sen kummemmin säätämättä, hyvä WordPress!
Näitä samoja asioita toimistolla pohdimme mekin. Epäiltiin myös Googlen kehittelevän jotain lisäherkkua suoraan Chromeen, mutta sehän nähdään. Nythän siellä näyttää tulevan RSS-tilauksen oletuspalveluiksi Bloglines ja MyYahoo…
Itselle Readerin käyttö on muuttunut enemmän twittermäiseksi virran vilkuiluksi, ei ole enää pakkomiellettä saada kaikkea luetuksi.
Feedly, Netvibes, The Old Reader ja mikäs se Erkan suosittelema maksullinen nyt oli? Fever näytti myös lupaavalta, jos haluaa pystyttää omalle palvelimelleen jotain.
Korvaavia palveluita tulee taatusti, mutta Matt Haugheyllä oli pari erittäin hyvää pointtia sen vaikeuksista. Ennen kaikkea ongelmia tulee valtavan syötemäärän ajantasaisesta seuraamisesta, koska siihen tarvitaan aika iso koneisto – sellainen, joka Googlella oli hakukonerobottien seurauksena sattumalta jo melkein olemassa.