oma koira haisee vain tutulle. Tähän tokaisi Kimmo, että
minä lopetan sitten suihkussa käymisen ja haisen vastedes ainoastaan tutulle.
Author Archive
Kuva > 10^3 sanaa
Hallitsematon keräilijä
Minä tarvitsisin kirjastopalvelun, jonka toimintaperiaate olisi kuten Netflixillä. Siellä kasataan veppikäyttöliittymän avulla lista leffoista, jotka haluaa nähdä, ja firma lähettää ne postitse. Homman clue on siinä, että yhtä aikaa yhdellä ihmisellä on lainassa vain kolme leffaa. Niitä saa pitää niin pitkään kuin haluaa. Sitten kun yhden palauttaa, saa toisen tilalle.
Minä hamstraan kirjastosta kirjoja juuri siksi, että pelkään niiden häviävän ja unohtuvan seuraavaan visiittiin mennessä. Varauksiakaan ei kehtaa kymmenmäärin tehdä, kun se maksaa, eikä läheskään kaikkia kirjoja tule luettua. Kuka lähtee kehittämään jonolainaussysteemiä Suomeen?
Kuparinen rikki
Joo, luin jo tuon blogista.
Kyynel vallan vierähti poskelle ja sydämestä lämmitti mukavasti.
Muista tyhjennys ennen unta
Wau mikä päivä
Herätys oli neljä tuntia myöhemmin. Kahvittelun, luennon ja uuden kahvittelun jälkeen kävin nöyränä anomassa opintoviikkoja vaihtoajaltani, ja homma sujui kuin rasvattu. Ja tätä minä olin lykännyt monen monta kuukautta kakin pelko housussa. Väsytti.
Lounastauolla näin pitkästä aikaa ensimmäistä Jyväskylässä tapaamaani immeistä eli Tuukkaa, pistin maailmaa ja uutistoimittamista kohilleen ja myöhästyin iltapäivän luennolta. Väsytti paljon.
Varsinainen pommi odottelikin siellä. Käveltyäni sisään minua vastapäätä nökötti kaksi kovin tutunnäköistä naamaa, jotka molemmat hymyilivät kuin Naantalin supernova. He olivat Matthew ja Sam, eli ne ainoat cardiffilaiset, joiden kanssa tuli kämppisten lisäksi koskaan mitään puhuttua. Väsymykseni kaikkosi.
Jauhoimme poikain kanssa iltapäivän jascaa, piipahdimme meillä ja heitin dynaamisen duon kämpille. Sen jälkeen katsoimme Takashi Miiken Visitor Q:n ja Battle Royale 2:n. Ensimmäinen on luultavasti paras koskaan näkemäni nekrofilia-insesti-väkivalta-porno-perhedraama-komedia. Jälkimmäinen jäi kesken kun se oli niin huono. Väsytti taas.
Kaiken huipuksi kello 21.00 muistin, että Katatonia heittää Lutakon keikkansa juuri tänä torstaina, joten eihän se auttanut kuin laahustaa tanssisalille. Rokin räime alkoi vasta puolen yön jälkeen, jolloin väsytti aivan infernaalisesti.
Nyt olen kotona ja simahdan aivan justiinsa. Toisaalta, arvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa.
Kysy Ylestä (juuri nyt)
Näin uudistumme
Miksi? Jaa-a, tänään on vapaapäivä ja asensin lopultakin Firebirdin. Se on kiva selain.
En uskalla soittaa
Mutta voi pojat, ans olla kun piti itse ottaa yhteyttä eetterin halki. Eihän siitä meinannut tulla mitään. Eräänkin kerran, kun olin arviolta kolmasluokkalainen, päätimme ystäväni kanssa ryhtyä harrastamaan karatea. Epäilen, että eräällä elokuvalla saattoi olla jotain tekemistä innostuksemme kanssa. Löysimme sitten paikallisen seuran yhteystiedot kouluun jaetusta harrasteita esittelevästä monistenipuista, mutta sen jälkeen tuli tenkkapoo.
Kumpi soittaisi?
En edes muista, kuinka pitkään vatvoimme asiaa, mutta lopulta tarrasin luuriin ja pyöritin valintakiekolla numeron. Puhelimen hälytettyä jonkun aikaa ventovieras ääni vastasi. Mikä pahinta, hänen nimensäkin oli aivan väärä! Lyhyen änkyttämällä käydyn keskustelun jälkeen ilmeni, että kyseessä oli työnumero ja että tavoittelemamme karateka oli vaihtanut työpaikkaa. Täysi katastrofi.
Laskettuani, tai paremminkin lyötyäni, luurin takaisin, jäimme ihmettelemään mitä tehdä seuraavaksi. Samana päivänä emme saaneet enää yhtään mitään aikaan. Itse asiassa kaverini liittyi karateseuraan vasta kuusi vuotta myöhemmin. Minulta koko kiai-homma on jäänyt kokeilematta näihin päiviin saakka.
Ja pelkään puhelimia vieläkin.
Ensimmäinen koulupäivä
Ruokalassa jo huomasin korrektin etiketin vaipuneen jonnekin aivolohkon takaosiin. En tajunnut ottaa lompakkoa mukaani, opiskelijakortin vilauttelu tuntui jotenkin oudolta ja ympärillä oli paljon vieraita ihmisiä, jotka puhuivat käyttäen monitavuisia sanoja.
Luennoitsija tuntui tuijottavan minua ja Esaa, ja tiputteli koko ajan viittauksia syksyllä suoritettuun johdantokurssiin à la mutta tästähän oli varmaan BIO09:llä jo aika paljon puhetta
. Olen ihan varma, että herra professori haistoi meidän olevan sivuaineopiskelijoita ja vailla tukevaa teoriapohjaa. Kurssikirja on yli tuhatsivuinen ja siinä on monta kummallista sanaa. Lisäksi ne ovat kaikki jo lainassa.
Että ihan normaaliltahan tämä taas vaikuttaa.