Archive for the ‘media’ Category

Kuunnelkaapa radiota 22. päivä

Yle Radio 1, 22.3.2003, kello 16.05-16.55: Todellisia tarinoita. Nuoren miehen päiväkirja. Toteutus: Olli Sulopuisto ja Hannu Karisto. (Lähetetään myös sunnuntaina 23.3. klo 22.05) (lähde)

Quote of the weekend

Paras aloitus jutussa oli Fifteen years ago, Gordon Ritchie ran away from a woman to join the French Foreign Legion. In Ivory Coast’s remotest west, he recalls her name. ’Margaret bloody Thatcher,’ he says, ’God, I hated her.’ – James Astill, The Observer (16.3.2003)

Mainioin vertaus oli seuraavanlainen: the BBC’s annual income from all sources stands at £3.1 billion, roughly the the GDP of Estonia or Botswana – David Aaronovitch, The Observer (16.3.2003)

Paras kappale (jep, kokonainen kappale) kirja-arvostelussa oli The index is good, jonka tokaisi Euan Ferguson arviossaan Douglas Adams -elämäkerrasta Hitchhiker (oli muuten Observerissa ja arvaa minä päivänä?).

Well put, my dear!

I do not believe life is about problems and solutions. I believe it is about dilemmas, and dilemmas don’t have solutions; they have resolutions, which then morph and lead you into future dilemmas. ja I wrote Travis Bickle in order not to become Travis Bickle. – Paul Schrader

In spite years of training, I had not become my mother. I was my father, with ovaries. – Cathi Hanauer

Lähde: The Guardian Weekend 8.3.2003

Some editors contend that, if Genesis can describe the earth’s creation in a thousand words, then no reporter needs any more than four pages of copy for any event of human dimension.

Lähde: Melvin Mencher: News Reporting and Writing

So values are there in literary criticism, but they must never ever show themselves. – – This is possible because of the underlying assumption in literary studies that every text studied in a course is valuable, by definition: what is English literature as an academic discipline if not study of valuable literature? This assumption becomes clear at unexpected (unexpected by me, anyway) moments of staffroom conflict. We can’t teach a course in contemporary literature, I’m told, we don’t yet know which authors and titles are any good. We can’t offer a degree course in creative writing, I’m warned, we wouldn’t know how to assess it – this from the only group of people in the country who make a full-time living from literary criticism.

The problem for the music student, suggests Kingsbury, is focused on the concept of ”talent”. Talent is something that students possess, it is talked about as something real, but it can only be recognized by someone else, by a teacher, and the paradox of music education is its underlying assumption that only the ”talented” few can be taught what is in the end unteachable (because it is, in fact, a quality of the student).

Art music makers also know well enough that their livelihoods depend on commercial logic, that art and commercial values have to reconciled in practice if kept apart in rhetoric – – one can still hear the argument at work on North American classical music radio stations: listen to the deejays imply in their reverent tones of voice that what is on offer is still a transcendent experience even if it is now punctuated by advertisements for insurance.

Lähde: Simon Frith: Performing Rites

It is a relatively recent phenomenon for us to be aware of what’s going on all over the world. We’re not wired up to cope with the suffering of huge numbers of anonymous people. – – So it’s a triumph of reason that most of us feel that if it’s terrible that someone should be starving to death on our own doorstep, then it is equally terrible if they are starving a million miles away. It takes an intellectual effort to make that transposition.

Lähde: Julian Baggini (G2 4.2.2003)

Ei se mielipide vaan sen perustelu

Viitaten aikaisempaan muovikassijuttuun, haluasin vielä sanoa, että Sunday Timesissä minua ei vaivaa lehden sodanmyönteisyys (eikä liene mikään yllätys, että minä en puolla uutta sotaa Persianlahdella). Onhan Guardianissakin harva se päivä kolumneja tai editoriaaleja, joissa puolustetaan sodan oikeutusta, eikä niiden lukeminen tuota minulle minkäänlaisia vaikeuksia, päin vastoin.

Sen sijaan minun on hankala ymmärtää, minkälainen ideologia lehdellä on uutiskynnyksen ja -agendan suhteen, jos maan historian laajin mielenosoitus ei ole päivän tärkein uutinen. Ainakin päällepäin kyseessä tuntuisi olevan institutionaalisen vallan pahimmanlaatuinen väärinkäyttö, krooninen epäusko vox populiin. Aion kyllä silti jatkaa Timesinkin lukemista.

Ironista

Guardianissa oli juttu, jossa kerrottiin mitä kaikkea republikaanit ovat toilailemassa ympäristöpolitiikan kanssa USA:ssa. Eräänä keinona oli kielen siistiminen: ilmaston lämpenemisen (”global warming”) sijaan piti puhua ilmastomuutoksesta (”climate change”). Mielenkiintoista oli se, että jutun perässä oli infolaatikko, jossa luki suunnilleen ”Read more about global warming at http://www.guardian.co.uk/climatechange”.

Jotain ironista on kai myös siinä, että ostin Amazon.co.uk:sta kirjan nimeltä Dot.con, jossa on uhrattu melkoisesti tilaa asioille, jotka o(li)vat Amazonissa päin persettä. Ei ole muuten lainkaan hullumpi eepos, jos antaa anteeksi kirjoittajalle hänen tarpeensa nähdä kausaalisuhteita kaikkialla.

Nasevasti sanottu

If youre going from Switzerland to Africa, what in the hell are you doing in Burma? – maailmaa kuumailmapallolla kiertänyt Bertrand Piccard kohtasi matkan aikana monenlaisia vaikeuksia (National Geographic)

She looks so much better out of clothes than in them – Pop-lehden pomohenkilö Katie Grand Kylie Minoguesta (Sunday Times Style magazine)

Hyvä urheilujuttu

Juujuu, urheilu an sich ei kiinnosta minua ja Suomessa urheilujournalismi on yleensä oksymoroni, mutta Isossa Maailmassa on ihmisiä, jotka kirjoittavat ihan Oikeita Juttuja urheilusta, niin omituiselta kuin se vaikuttaakin.

Kesätöikokemuksia 2001

Keskisuomalaisen kotimaan osasto

Heipä vaan. Vuoden 2002 alussa KSML uudisti verkkosivustonsa, ja kuten kaikki veppislangia tuntevat tietävät, se tarkoitti lähinnä kaiken täydellistä uudelleenjärjestelyä niin, että kaikki vanhat urlit menivät rikkipoikki (plus että nyt sivuja eivät pääse lukemaan kuin paperilehden tilaajat, minkä fiksuudesta voi tietenkin olla montaa mieltä). Niinpä yksikään tällä sivulla listattu keskisuomalainen.net:iin osoittava linkki ei toimi.

Tällä hetkellä lukukelpoisia ovat siis pakinani, koska niitä ei koskaan julkaistu verkossa, ja jouduin siirtämään ne tänne tuskallisesti kut’n’paste-käsityömetodeita harjoittaen. Uutisjutut toimivat sitten, kun olen saanut hankittua kopiot kaikista jutuista ensin itselleni. Älkää siis odottako mitään ihan pian.

Pakinat

Ensimmäinen työviikko, 2. – 4. toukokuuta

Ei mitään ihmeellistä, asialliset hommat hoidettiin ja muuten oltiin kuin Ellun kanat. Tutustuttiin Marika Katajan (maisteriohjelma, toinen harjoittelija meiltä) kanssa vähän paikkoihin ja ihmisiin. Juttujen makuunkin päästiin kyllä heti, ei siinä mitään.

Toinen työviikko, 7. – 11. toukokuuta

Marika oli töissä lauantain, minä normaalin viikon. Kokeiltiin iltavuoroa ja opeteltiin päivystäjän rutiinia. Nothing out of the ordinary, I’d say. Jämsässä tuli kävästyä juttukeikalla seuraavan viikon Muksusuomalaista varten. Paikallistuntemukseni on silti lähes nolla.

Kolmas työviikko, 14. – 18. toukokuuta

Tällä viikolla tuli ripastua parit jutut ja jopa tuo yliopiston tiedotteesta tehty yksipalstainen sai säilyttää otsikkonsa. Työlistat saatiin ja palkastakin oli jotain epämääräistä puhetta. Ei vieläkään mitään valtavaa.

Neljäs työviikko, 21. – 25. toukokuuta

Olihan tuo helatorstai tuossa välissä, ettei koko viikkoa tarvinnut puskea töitä putkeen.

Viides työviikko, 29. – 31. toukokuuta

Kolme ekaa päivää meni häslätessä ylioppilaskirjoitusten kanssa: jutun pointti vaihteli, ja niin vaihteli jututettavien mielikin. Ette saa tuloksia – saatte tulokset – kiellettyä – sallittua ja niin eespäin. Vaan tulihan tuo kasaan. Ja seksivestivaalijutusta saimme (me = toimitus) palautetta. Maakunnassa tilauksia perutaan kuten takatalvi niittää hukkakauraa. Tai jotain.

Kuudes viikko, 4. – 6. & 9. – 10.

Jostain syystä minusta alkoi tuntua kovin puuhakkaalta ja kiireiseltä heti kun harjoittelujakso päättyi ja meistä tuli tavallisia kesätyöläisiä, vaikka mitään eroa ei varmaan ollutkaan. Funny thing, this head of a human.

Seitsemäs viikko, 11., 12., 14., 17. kesäkuuta

Kaksi päivystystä ja kaksi juttukeikkaa, aika hiljainen viikko. Paitsi että sitten sunnuntaina loin toki Oodin tuntilapulle. Päivi antoi palautetta lehtijutuista, se on toki mainittava. Nyt tiedän, mitä juttuja en pistä työnäytteisiin.

18. kesäkuuta – 5. heinäkuuta

Jussin jälkeinen reppariduuni ja päivystyksiä ihan liikaa. Ei ihmeellistä raportoitavaa, paitsi että sain jonkin verran palautetta, ja tällä kertaa se oli myös positiivista. Nyt täällä on listattuna enää valikoitu osa jutuista, lähinnä muut kuin yksipalstaiset.