Kuulemma Jade-lehteen oli haettu (haetaan?) toimitussihteeriä näillä spekseillä:

• hyvä, huolellinen toimitussihteeri
• kiinnostunut kauneudesta
• hoitaa myös verkkosivujen päivittämisen ja lehden Facebook-yhteisössä hyörimisen, eli on nettiosaaja
• hanskaa kuvausjärjestelyt

Siinä alkaa kyllä olla melkoinen moniosaaja jo.

Sain tietää, että Imagen tilaajalahjana on saanut Basic Instict 2 -dvdn.

Mietin sopivaa disautusta vielä tovin.

Hä, miksei kukaan ole sanonut minulle Hannu Olkinuoran blogista? Blogautusaktiivisuus näyttää olleen melko matalalla, mikä ei monologimaailmassa ole tietenkään mikään ihme, ja kun pesti on nyt jo puolessavälissä, lienee turha toivoa vauhdin tästä ainakaan kauheasti kasvavan.

Menetetty mahdollisuus, kenties?

Tässä egogooglaillessani (kamoon, teette sitä itsekin) löysin kirjoituksen Emotionaalinen purkaus – evolutionistin paras ase:

Toimittaja Olli Sulopuisto kirjoitti Aamulehden asiat -osassa sunnuntaina 26.8. äärimmäisen tunnepitoisen vuodatuksen, jossa faktat ja fiktiot menivät täysin sekaisin.

[…]

Sulopuisto kierrättää darvinistien ikivanhoja satuja kreationistien epätieteellisyydestä ja tulee samalla paljastaneeksi oman tietämättömyytensä.

[…]

Sulopuiston kirjoituksessa ei ole hajuakaan lähdekritiikistä. Kunnon darvinistin tavoin hän sekoittaa ID:n (älykkään suunnittelun) ja kreationismin ja tuntuu uskovan, että ID on äärioikeiston salaliitto, jolla luonnontieteet saadaan palaamaan pimeätäkin pimeämmälle keskiajalle.

Hyvältähän se tuntuu, kun oikein nimeltä mainiten kehutaan.

Edit 31.1.2008: Aamulehti esitti Moisiolle pari lisäkysymystä.

Koko internetskuhan tämän jo tietää, mutta en malta olla jakamatta riemua: Suomenmaassa uutisoitiin Kangasalan kihlakunnan poliisipäällikön ylinopeudesta vallan hurmaavalla tavalla.

Siteeraan jutun lähes kokonaisuudessaan (vaikka se pahatapaista onkin), koska pelkään Suomenmaan veppisivujen kadottavan tämän hienon tarinan lähestulkoon välittömästi.

Miten tällaista pääsee tapahtumaan, Moisio sanoo itsekin ihmettelevänsä, mutta löytäneensä useita syitä vauhdin pidolleen.

– Voisiko ajatella niin, että kun viime torstaina olin menossa Kangasalan poliisilaitokselta tilaisuuteen, missä käsiteltiin vuoden 2008 budjettia ja eräitä muita poliisin organisaatiouudistukseen liittyviä hankalia asioita. Stressi on kohtalaisen korkealla. Enkä varmaan ole ainoa, jolla poliisihallinnossa stressi on nyt korkealla. Tarkkaavaisuus ei välttämättä silloin ole kaikista parasta luokkaa, Moisio selittää Suomenmaalle.

Liikkuvan poliisin partio oli Moision mukaan virittänyt tutkansa paikkaan, jossa ei ole mitään syytä valvoa nopeuksia. Lähituntumassa ei ole risteyksiä, eikä suojateitä.

– Mikä pahinta, mittauspaikka, niin kuin se ensimmäinenkin tapaus, mutta erityisesti juuri tämä, käsittämätön valinta. Sellainen notko alamäki. Poliisin ei pitäisi mitata nopeuksia tällaisissa paikoissa. Siinä ei kerta kaikkiaan mitään vaaraa voi aiheutua. Sanon, että siinä paikassa ajaa 99 prosenttia ylinopeutta.

Moisio sanoo tietävänsä mistä puhuu, koska on tehnyt kenttätöitä liikenteen valvonnassa 41 vuotta kestäneen virkauransa alussa. Liikkuvaa poliisia Moisio kehottaa kohdistamaan nopeusvalvontansa todellisiin kaahareihin ja ohittelijoihin.

– Joka helkkarin viikonloppu minutkin ohittaa 2-3 autoa, jotka menevät kuin pullopersesiat, hän sanoo.

Moisio asuu Tampereella ja hänen mökkinsä on Virroilla. Osansa ylinopeuteen johtaneista syistä saa Moision alla ollut automaattivaihteinen Mecedes Benz 200 E, vuosimallia 2003.

– Auto on semmonen, että se ei tunne mitään nopeutta. Ihan sama ajaako sillä viittäkymppiä vai kahdeksaakymppiä. Ellei sitä suorastaan jarrua huomaa painaa, niin silloin se menee herkästi ylinopeutta. Nykyään tehdään liian hyviä autoja. Sanoinkin just muijalle, että pitääkö se vaihtaa semmoseen kottoseen, joka huomauttaa heti kolinalla, tärinällä ja muilla merkeillä vauhdista, hän sanoo.

Moision mukaan hänen ylinopeutensa kesti maksimissaan 200 metriä. Hän sanoo ottaneensa hetkeä aikaisemmin vaimonsa kyytiin ja olleensa juuri heittämässä lakkiaan ja hanskojaan takapenkille, kun Mersu ”karkasi” käsistä.

– Sanoin vaimolleni, että nyt luultavasti meidän Lapin reissu peruutetaan. Minä en ainakaan aja, kun siellä on niitä kottaraispönttöjä joka paikassa, Moisio viittaa automaattiseen kameravalvontaan.

Ylinopeuden sattuessa Moisio oli virkamatkalla. Hän uskoo, että olisi selvinnyt ilman sakkoja, jos olisi ollut liikkeellä poliisiautolla.

– Tulee helvetin kalliiksi tämä viranhoito. Tuli taloudellista tappiota ja hirveä mielipaha.

Moision mukaan tieto hänen tuoreimmasta ylinopeudestaan kulki lähes valon nopeudella.

– Miten tällainen organisaatio kuin poliisi voi vuotaa niin nopeasti. Kun tekoni tapahtui puoli kymmeneltä, niin ennen puolta päivää tästä asiasta soitettiin esimiehelleni kokouspaikalle. Täytyy sanoa, että poliisiorganisaatio vuotaa ja pahasti. Aivan käsittämätöntä, Moisio toteaa.

Joku palkinto toimittaja Seppo Kuismalle nyt heti, kiitos.

Aamulehteen kolumnoiva Tarja Tanner tuumasi sunnuntaina, että

Myöskään Ekin [Tuomiojan] ateismi ei lisää häntä kohtaan tuntemaamme sympatiaa. Jos hän sanoisi olevansa edes agnostikko (ei tietoa jumalan olemassaolosta) niin se menettelisi jo paremmin. Ateismi puolestaan kertoo siitä, että kyseinen henkilö on tässä(kin) asiassa täysin ehdoton ja ajattelee tietävänsä varmasti, ettei korkeimpia voimia ole olemassa.

(Korostus minun.)

Okei, ihan hyvä argumentti: ateisti on joustamaton jannu, Tuomas Nevanlinnaa lainatakseni fundamentalisti käännetyllä etumerkillä. Mutta jos tuosta ominaisuudesta lähdetään laajentamaan, että yliluonnollisissa asioissa ehdoton tyyppi on ehdoton myös tulonsiirtojen oikeudenmukaisesta toteuttamisesta neuvotellessaan – mikä on huono asia –, niin eikös eikös uskovainen ole ihan yhtä jäykkä?

Viedäkseni ajatusketjun loogiseen huipentumaansa: paras poliitikko on siis agnostikko, koska sellaisella ei ole luutuneita kantoja minkään puolesta tai vastaan.

Tai sitten kolumnisti ei ajatellut hommaa ihan loppuun saakka. Molempi parempi.

En tarkoita loikkia tällä Atte Jääskeläisen varpaille, mutta mitähän hän tarkoitti sanoessaan Hesarille (¤)

Mitä enemmän mediassa on mielipiteitä, sitä vähemmän luotettavaksi kansalaiset median kokevat.

Meinaan vaan, että ainahan joukkoviestimissä on esitelty toimittajien mielipiteitä: televisio, radio ja aikakauslehdet ovat siihen vieläpä oikein mainioita välineitä, sanomalehdistössä on jostain syystä himmailtu. Suomeen ei ole jostain syystä koskaan oikein iskostunut angloamerikkalainen fact/opinion-erottelu à la Comment is free, facts are sacred. En meinaa, ettei suomalaisessa mediassa eroteltaisi näitä kahta toisistaan, mutta sitä ei ehkä tehdä yhtä suurella pieteetillä kuin englantia puhuvissa maissa. Mene ja tiedä niistä syistä sitten yhtään mitään.

Lieneekö Jääskeläisen kommentilla – josta tietenkin olemme saaneet lukea vain lehteen sopineen palan, eli tämä voi kaikki olla ihan hutia – jotain tekemistä sen kanssa, että Economistin nimettömiä juttuja tunnutaan pitävän faktuaalisemman oloisina kuin sellaisia juttuja, joihin on painettu kirjoittajan nimi? En malta olla linkkaamatta Economistin päätoimittajan haastatteluun, jossa todetaan, että

There are still no bylines – a phenomenon unique to the Economist and one which Micklethwait concedes is, to a large extent, ’a branding decision’.

Saaterin mielipiteet! Tulevat tänne tuhoamaan meidän median luotettavuuden.

Iltalehti 4.5.2007: Digiboksit menevät pian vaihtoon

Iltalehti 7.1.2008: Nykyiset digiboksit vanhenevat käyttökelvottomiksi

The real kicker? Toisesta jutusta löytyy tällainen hieno lause: Asiasta kertoi sanomalehti Karjalainen eilen.