Synttärikarvinen

Mobiilitoimisto (tai: ”Ei niitä ikkunoita ole.”)

Kotona työskentelemisen varjopuolia on se, että kun kolme remonttimiestä laukkaa kahdeksalta maanantaiaamuna poraamaan ikkunoita irti seinästä, on napattava läppäri mukaan ja karattava kaupungille.

Kaupungilta taas on mahdotonta löytää aamulla (tiedän, enää ei ole aamu) paikkaa, jossa olisi töpseli ja sen verran rauhallinen paikka, että voisi älämölöttää puhelimessa.

Ja sitten kun sellainen paikka löytää, on Nokia PC Suiten mielestä aivan mahdotonta käyttää puhelinta bluetooth-modeemina ja sen setvimiseen menee puoli tuntia, jonka jälkeen ei enää olekaan aikaa millekään muulle kuin koneen pakkaamiselle, koska pitää lähteä leffan pressinäytökseen, jonka jälkeen teen pari haastattelua ja vitut minä ole ehtinyt yhtään puhelua soittaa.

Sen vielä haluaisin tietää, että miten on mahdollista aloittaa ikkunaremontti ennen kuin ollaan varmoja siitä, että entisten ikkunoiden (ns. valtava reikä seinässä) tilalle on myös uudet ruudut (ns. lämmintä ja kuivaa).

Pohdimme taannoin kahvipöydässä ihmisen perustunteita, joita on kuulemma neljä: ilo, suru, pelko ja aggressio.

Haluaisin lisätä kuitenkin listaan vielä viidennen: vitutus.

Itella palvelee

Jatkan asiakaspalvelun ihmeellisessä maailmassa seikkailua.

Lähetin taannoin Itellaan sähköpostia, jossa pyysin muutosta suurten kirjeiden jakeluun. Täällä ei ole postiluukkuja ovissa vaan pienehköt laatikot alakerrassa. Niinpä joka kerta kun postinkantaja tuo vähänkään isomman laatikon, se ei mahdu laatikkoon, vaan hän vie sen takaisin konttoriin ja jättää ”voitte noutaa lähetyksen huomenna” -lapun.

Tässä tapahtuu kahdensorttista tuhlurointia: postinkantajaparka joutuu roudaamaan laatikkoa eestaas vaikka se ei tule mahtumaan minun laatikkooni ja jokainen minulle tuleva lähetys myöhästyy de facto päivän. Tilanteeseen olisi yksinkertainen ratkaisu. Jos isot paketit voisi jättää konttoriin ja kantaa minulle suoraan ”voitte noutaa paketin tänään” -lapun, säästyisi siinä vaivaa kantajalta ja aikaa minulta.

Sain vastauksen, joka oli oikein ystävällinen. Asiasta oli keskusteltu jakeluesimiehen kanssa, mutta

Maksikirje on lähetys, josta lähettäjä on maksanut perilletoimituksen, ja jakelun on noudatettava työohjetta. Pahoittelen, että ainakaan tällä hetkellä emme pysty noudattamaan toivettanne.

Tilanne on varsin herkullinen: ohjeita on noudatettava, oli lopputulos sitten tolkullinen tai ei.

* * *

Lähdenkin kohta taas Itellakonttoria päin.

Veppi on puhelinta hitaampi asiakaspalvelija

Halusin peruuttaa aikakauslehden tilauksen, joten klikkailin tieni Sanoma-Magazinesin asiakaspalvelusivustolle. Kyllä vain, kestotilauksen katkaiseminen onnistuisi vallan mainiosti, mutta vasta nykyisen laskutuskauden (alkoi 1.11.) lopussa.

Toisin sanoen lehti tulisi minulle vielä vuoden verran, jos käyttäisin veppipalvelua. Vaan puhelinpalvelun kauttapa tilauksen sai katkaistua heti.

Mistä täällä taas tuulee?

SARJAKUVA MINUSTA #3

JOKU OLI KIINNITTÄNYT JÄÄKAAPIN OVEEN SARJAKUVAN:

EDELLINEN OSA

Tuplalehdet

Keväällä kirjahyllystä löytyi kaksoiskappaleita. Nyt organiseerasin taloutemme aikakauslehdet.

Havaintoja:

meiltä puuttuu Image 2/2003 ja kaikki numeroa 4/2002 vanhempi. Otamma vastaan lahjoituksina tahi halvalla ostaen
parhaassa tapauksessa samoja numeroita oli kolme (3) kappaletta, mitä en ihan täysin tajua
luulen, että tupareissamme jokainen vieras joutuu poimimaan mukaansa Imagen, NYRB:in tai LRB:n. Muuten ei pääse pois

9 kk täynnä, osoite vaihtukoon

Tämä on viimeinen merkintä Hatanpäältä. Kun kone seuraavan kerran herää henkiin, se onkin ihan eri verkossa.

Meillä on vielä vihoviimeinen muuttolasti, jossa on pari laatikkoa ja muutama kassillinen vaatteita. Huomenna palaamme vielä tänne siivoamaan ja perjantaina käyn postit, mutta koti on tästedes Tammelassa.