Tiedoksi vain, että puhelimeni on jossain välillä Kotaniemi–Jämsän rautatieasema–Jyväskylä. Ei siis kannata soittaa, jos on kiireellistä asiaa. Email toimii hyvin, koska istun taittoviikon kuitenkin koneen ääressä kuin naulattuna.

Olen nyt hyllyttänyt kirjat, elokuvat ja levyt. Ensimmäisille jäi tyhjää hyllytilaa parikymmentä senttiä, jälkimmäisistä kaksi ei mahtunut hyllyihin, mutta cd-tilaa on vaikka kuinka, aineski viidelletoista. Okei, keittiön lattialla lojuu dvd-r-pinoja, mutta ne nyt voi pistää vaikka mappeihin.

Siistiä täällä ei ole.

Postinumeroni on nyt 40100.

Kävin verotoimistosta verotustodistusta, joka tarvitaan uuden asunnon* hakemuspaperin liitteeksi. Jonotusta kesti sen verran, että ehdin ihmetellä todistuksen yhdeksän euron hintaa. Miksi ihmeessä tulojen muuttuessa uuden verokortin saa ilmaiseksi, vaikka virkailija joutuu laskemaan uudet prosentit, mutta valmiin paperin printtaaminen maksaa melkein kympin? Kyseessä täytyy olla jäänne dinosaurusten ajoilta, jolloin moisen dokumentin kaivaminen oli paljon nykyistä työläämpää.

Toimisto sulkeutui poikkeuksellisesti kolmelta, ja kello oli jo hiukkasen yli. Karpon karvalakki oli ehtinyt vilahtaa mielessäni, kun vuoronumeroni pomppasi infotaululle. Ystävällinen asiakaspalvelija näpytteli hetkisen päätettä, sanoi että tarvitsin vuoden 2004 todistuksen (se kun on vahvistettu ja vuokratoiminnassa käytetään vertailukelpoisuuden vuoksizzzzzz

*: Niin, se kämppä. Sijainti on aika passelisti Matkakeskuksen vieressä ja tilaakin löytyy.

Olemme olleet nyt pari päivää reissussa, ja minä tyhmä unohdin hammasharjan Keravalle. Olen yrittänyt paikata unohdustani ksylitolipurkalla, sormiharjalla ja hieromalla pepsodenttia naamariin.

En ole aiemmin tiennyt, että suussa voi maistua samaan aikaan hammastahna ja pahuus.

Ostin iltapäivällä hiukopalaksi K-kaupan Fazer Bakerystä kebab-patonkin.

Hyi saatana.

Lopputulos muistutti lähinnä löysän leivän sisään tungettua chili con carnea.

Yäk.

Karhuntien vaa’an mielestä painan viitisen kiloa vähemmän kuin vuosi sitten.