Päätin ajella säärikarvani. Miksikö? Luulen, että minun ei pitäisi juoda kahvia aamuisin yhtä kuppia enempää. Kimmoke tuli siitä, että olin jo aikaisemmin päättänyt epiloida* sääreni kesää varten, jotta ruskettuisin tasaisesti ja näyttäisin muutenkin alfaurokselta. Oikaestaan koko ajelujuttu lähti siitä, että päätin käyttää loppuunkuluneen Mach 3 -terän johonkin hyödylliseen.

Sanotaan nyt kuitenkin, että ajelin karvojani äitienpäivän kunniaksi. En saanut äitiä kiinni puhelimella aiemmin aamulla, joten jätin vastaajaan tyhmän epätoivotuksen. Aineettomat lahjat ovat parhaita, kuulemma.

Joten siinä minä olin, kylpyammeen reunalla viiltelemässä jalkojani. Ensimmäiseksi huomasin, että karvojen ajeleminen on hankalaa. Toiseksi huomasin, että säärissäni on rumia verisuonia. Kolmanneksi huomasin, että partaterä oli pirun tylsä, joten vaihdoin sen keltaiseen kertakäyttö-Gilletteen. Neljänneksi huomasin, että sillä on kovin helppo tehdä haavoja jalkoihin.

Minkä ihmeen takia muuten vesi kirvelee niin hel-ve-tis-ti, kun sitä menee haavoihin? Auts.

Lopputulos: Kauniit, osittain karvattomat miessääret, joiden estetiikkaa himmentävät sieltä täältä esiinpistävät hiustupot ja neljä laastaria. Kun otetaan huomioon, että parturointioperaation tavoitteena oli kaunistuminen, voidaan todeta, että perseelleen meni.

Edit 15.5.2006: Erkan pyynnöstä nyt mukana myös kuva!

*: Mitä oikein tarkoitat tuolla ilmeellä? Epilointi on luonnollista toimintaa! Kukapa meistä ei olisi joskus halunnut poistaa karvoja jaloistaan miniatyyrikokoisella leikkuupuimurilla?

Olin päivällä lähdössä kirjastoon. Taivaalla oli melkoisesti tummia pilviä, mutta arvelin, että ehtisin ainakin kirjastolle asti ennen kuin alkaa sataa. Pakkasin laukkuni, vetäisin takin päälleni, tarkistin että valot eivät olleet päällä ja menin ulko-ovelle.

Jossa huomasin, että ulkona sataa.

Pitäisikö pestä ikkunat?

Olipahan taas vappu. Perjantaina saatin kevään viimeinen Jylkkäri kasaan, aattopäivänä käytiin ainejärjestön piknikillä Harjulla, ilta meni kerrosbileissä Ultra Brata kunnellen (so 90’s!), tänään raahauduttiin Stellan keikalle Lounaispuistoon, päivä auringossa riitti kärventämään nörttiolmin kasvoon kauniin rusketusrajan ja puoli tuntia sitten kämppis nosti viimeisetkin laatikot autoon ja kurvasi karkuun.

Puolityhjässä asunnossa on hiljaista.

Söin äsken kevään ensimmäisen jäätelötuutin, mansikanmakuista Pirkkaa. Oli ihan hyvää.

Soitin Nokian palvelupuhelimeen kysyäkseni, voisinko saada puhelimeni softapäivityksen takuun piikkiin. Ongelma on, että laite sammuttelee välillä omin päin tausta-ajossa olevia ohjelmia.

Emme ole varmoja, onko se ominaisuus, puhelinpalvelun tyyppi sanoi.

Vau. It’s not a bug, it’s a feature ei olekaan pelkkää legendaa.

Mitäs vitt… blogi on ollut hiljaa melkein kuukauden. Wau. Antakaas kun selitän.

1. Olen tehnyt työtä. Haastatellut ihmisiä, käsitellyt kuvia, kirjoittanut juttuja, taittanut sivuja. Vie yllättävän paljon aikaa tuo työnteko, eikä se ole koko ajan kivaa.
2. Olen seurustellut. Se puolestaan meinaa, että aikaa telkkarin töllöttämiselle, irkkaamiselle, bloggaamiselle ja kaikelle muulle, mitä täällä virtuaalimaailmassa elämäksi kutsutaan, on jäänyt kovin vähän. Mainittakoon kuitenkin myös, että valinta on tietoinen ja tekee minut onnelliseksi. So there.
3. Olen pelannut Akin kanssa mätkintäpeliä Xboxilla. Tänään aamulla tuli pataan enää 5–4, kun yleensä luvut ovat olleet luokkaa kaksi vs. kymmenen. Kyllä tästä vielä noustaan.

Yhden sanan internet-tiivistelmänä olen ollut kiireinen (mutta onnellinen).

Hahaa! Otin äsken niskavoiton pirullisesta pyykkituvastamme. Ensinnäkin sain koko koneellisen pestyä 1,60 eurolla, ja ehdin vielä jämärahoilla valuttaa koneesta vedet pois. (Normaalisti sinne jää ajelehtimaan n. puoli Atlanttia.)

Sen jälkeen lastasin lingon niin hienosti, että se ei kolissut yhtään, vaan kuivasi vaatteeni nopeasti ja kiltisti. Yhtäkään sukkaa ei edes tippunut välissä lattialle.

Asiat ovat nyt niin hyvällä mallilla, että taidan ottaa nokoset.

Tein eilen Oikeaa Työtä™ noin puolen tunnin ajan, eli pätkin koivuja kirveellä isän kanssa. Lopputulos? Valtava, ällöttävä punainen rakko oikean käden peukalossa. Oireiden perusteella lienee turvallista sanoa, että kehoni hylkii fyysistä työtä.