Mastodon

Archive for the ‘life/efil’ Category

Muotiblogautus

Seuraa AH∞oSG:n ehkä ainoa muotiblogaus koskaan.

Kuva: Outi Pyhäranta

Tukka, joka leikattiin heinäkuussa: Vox Artis, Kallio
Silmälasit: Marc O’Polo, Nissen, Hakaniemi
Takki: Hugo Boss Store, Helsinki
T-paita: Whyred, Outi osti
Vyö: Filene’s Basement, NYC
Housut: Mario Matteo, Century 21, NYC
Sukat ja kalsarit: varmaan Sokokselta (pitääkö näitä nyt mainita, kun eihän niitä edes näe)
Kengät: Zoo York -tennarit, DSW Shoe Warehouse, NYC
Tuoksu: Versacen Pour Homme, Kööpenhaminan lentokenttä, Tanska

Haastan täten Keski-ikäisten miesten muotiblogin tekemään saman.

Elinpiiri muuttuu

Kysyin Mapnificentiltä, mihin pääsen noin 20 minuutissa nykyisestä osoitteesta:

ja uudesta – huomaa, että mittakaava on aikasta eri:

Töölö katoaa otteestani, mutta itä ja pohjoinen tulevat paljon lähemmäs kuin muuttomatkasta voisi päätellä (1,5 km itään päin). Ei ole symmetristä Helsinginkään joukkoliikenne.

Myyn kirjoja 6 eur / kpl

Kindlen ja lähestyvän muuton takia myyn lisää kirjoja. Tällä kertaa hintaa on 6 euroa / eepos. Kirjat pitää noutaa Helsingin Kalliosta, ellei sinulla ole tosi tosi tosi hyvää perustelua postittamiselle. Viimeisimpänä myytävien joukkoon lisätyt teokset on merkitty tähdellä *.

Sähköpostiosoitteeni on dst@iki.fi

Pönttömysteeri

Minkä toiten on tärkeää, että vessanpönttö on puhdas?

Väite 1: likainen pönttö näyttää rumalta

Niin varmaan näyttää, mutta onko sitä pakko toljottaa? Ajaako joku sisäinen polte tuijottamaan vessanpönttöä ja harmittelemaan, kun se ei kimaltele kevätauringossa?

Väite 2: likainen pönttö haisee

Luultavasti haisee, mutta kyseessä on kuitenkin pönttö, johon kustaan ja paskotaan. Miten hyvältä sen oletetaan haisevan? Ja miksi sitä yleensäkään pitää haistella? Pahimmillaan pönttö haisee ripulilta, parhaimmillaan se haisee esineeltä, johon on taannoin ripuloitu.

Niin näihin jos osaisi joku vastata.

Ei huvita

Nyt on vähän sellainen olo, että ei huvittaisi harrastaa yhtään mitään, siivota yhtään, katsella yhtään ostettavaa asuntoa, tehdä yhtään roikkumaan jääneitä töitä tai yleensäkään yhtään mitään. Voisin käpertyä likaisiin lakanoihin tyttöystävän kanssa ja kuunnella kissan epävireistä naukumista.

On nimittäin liikaa siistejä juttuja tehtävänä, ja kun on liikaa siistejä juttuja, niistä voikin tulla yhtäkkiä ahdistavia juttuja. Että vitsi miten kivaa olisi tehdä A ja B ja C, mutta siitä seuraa että X, Y ja Z jää tekemättä.

Jos ihmettelet purkauksen syytä, niin kello on melkein kahdeksan perjantai-iltana ja kirjoitan tätä työhuoneella. Maanantaihin mennessä pitää saada tehtyä ainakin noin 14 tuntia töitä. Ensi viikolla pitää kiriä kaikki se mikä jäi kahden edellisen sairausviikon aikana tekemättä ja joita en tällä viikolla ehtinyt hoitaa.

Eikä sillä ole mitään väliä, onko kyse työstä, harrastuksesta, harjoittelemisesta, huvittelusta vai parisuhteilusta. Kun kaikkea on liikaa, ei ole aikaa millekään.

Ei huvita.

Uusi dieettini

Jos pidättäytyisi ostamasta karamelliä, joiden pakettein oikein_kirjoitus Horjuu:

Hyvää 2010 jne.

Joulun tärkeimmät elementit:

  • pitkät kalsarit (jalassa)
  • luettavaa (Kindle kädessä, text-to-speech käytössä tiskaamista varten)
  • hassu valokuva (napa taitaa vähän vilahtaa)

Näillä siis mennään.

Mea culpa

Luoja – jota ei ole olemassa (mutta johon nyt kuitenkin viittaan retorisena tehokeinona) – tietää, että en ole tämän kriteerin mukaan cool. Lupaan sinulle, että asiaan tulee muutos.

Keittiöarkea

Silppusin sipulia ja yritin hyräillä Green Onionsin riffiä.

Outi tuli paikalle, parahti salaattiin pilkottujen kirsikka- ja pisaratomaattien olevan aivan liian suuria ja alkoi sitten saksia niitä pienemmiksi.

Avovaimoni mukaan on täysin normaalia, että ihminen saksii salaatissa jo olevia tomaatinpaloja.