My new standard of cool: when I'm hanging out with you, I never see your phone ever ever ever.
— Scott Simpson (@scottsimpson) 17. kesäkuuta 2010
Luoja – jota ei ole olemassa (mutta johon nyt kuitenkin viittaan retorisena tehokeinona) – tietää, että en ole tämän kriteerin mukaan cool. Lupaan sinulle, että asiaan tulee muutos.
Outi tuli paikalle, parahti salaattiin pilkottujen kirsikka- ja pisaratomaattien olevan aivan liian suuria ja alkoi sitten saksia niitä pienemmiksi.
Avovaimoni mukaan on täysin normaalia, että ihminen saksii salaatissa jo olevia tomaatinpaloja.
Tappakaa toisenne.
Kuulen kilahduksen. Toisessa nojatuolissa nukkunut kissa yrittää ahtaa päätään vesilasiin, mutta ei mahdu. Sitten se tajuaa upottaa vuorotellen oikean, vuorotellen vasemman etutassunsa lasiin ja lipittää veden siitä. Juotuaan tarpeeksi kissa siirtyy nuolemaan jäätelön jämiä lautasen pohjalta.
Minua naurattaa. Täytän tänään 30 vuotta.
Tuumasin, että olisi hyvä tehdä videokameralla jotain, ettei opit ihan täysin unohtuisi. Niinpä me suunnattiin Marin kanssa perjantaina iltapäivällä Hakaniemen torille ja haastateltiin satunnaista vastaantulijaa aiheesta ystävyys
. Näitä olisi tarkoitus tehdä lisää, ehkä joka perjantai tai ehkä ei.
Tähän mennessä olen oppinut, että kameran lcd on säädetty ihan liian kirkkaaksi, koska tulin alivalottaneeksi aika monta kuvaa. Toisekseen olen oppinut, että iMovie ’08 on paholaisen keksintö, jossa ei ole mitään hyvää. Pitää varmaan ostaa Teemun kehuma Final Cut Express.
Bonuspalasena taidetta samalta reissulta:
Sain sähköpostia:
Olli Aleksi Sulopuisto,
Tietojemme mukaan sinulla ei ole tällä hetkellä työ- tai opintosuhdetta Jyväskylän yliopistoon, joten tietohallintokeskuksen tunnuksesi ”olli” käyttöoikeus päättyy. Tunnuksesi vanhenee 15.10.2009, ellei työ- tai opintosuhdetta ole ko. päivänä.
Lokakuussa on kulunut hitusen päälle kymmenen vuotta siitä, kun muutin Jyväskylään ja aloitin tietojärjestelmätieteen opinnot. Vuosi eteenpäin, ja pääsin opiskelemaan journalistiikkaa. Kolme vuotta lisää, ja olin vaihdossa Walesissa, jota varten tämän bloginkin alkujaan perustin. Kaksi vuotta päälle, ja pääsin töihin Jyväskylän Ylioppilaslehteen. Kolme vuotta siitä, ja muutin Outin kanssa Tampereelle. Vuosi sitten muutimme Helsinkiin.
Gradua ei ole, opiskelijakortin tarra vanhenee, eikä kohta ole enää käyttäjätunnustakaan. Niin vierivät vuodet.
Tein kuusi erilaista hipster-bingolomaketta ja jaoin niitä tutuille.
Outi Pyhärannan ruokaongelmat, osa N, kun tyttöystävä kohtaa ravitsemusaiheisen probleemin, joita ei kovin monella ihmisellä ole. Viimeisin esimerkki oli se, kun Outi näki jossain kivan reseptin, osti sitä varten kimpaleen lampaan potkaa ja huomasi sitten unohtaneensa reseptin.
Minulla on vastaavanlaisia ongelmia pakkaamisen kanssa. Olen lähdössä huomenna Sodankylään, ja aiemmista vuosista viisastuneina aion optimoida tavaramäärän. Tosin minun käsitykseni mukaan optimointiin kuuluu se, että pitää mahduttaa mukaan sopivasti luettavaa.
Ongelmani: otanko mukaan kirjoja vai lehtiä? Edelliset tarjoavat paremman koko/lukuaika-suhteen, jälkimmäiset voi lukemisen jälkeen dumpata ja siten keventää taakkaa. Tiedän suunnittelun olevan melkoisen tarpeetonta, koska ehdin koko reissulla lukea ehkä muutaman kymmenen sivun verran. En silti voi olla miettimättä asiaa.
Luulen, että normaalit ihmiset eivät pohdi tällaisia.
Minne olemme menossa?
Uskalla pysähtyä ajattelemaan.
Suomen Kuvalehti
Koska kyseessä oli linja 730, sanoisin sen olevan menossa Leppävaaraan Leppäkorpeen (-korvelle?).
Enää pitäisi keksiä, miksi Suomen Kuvalehti on matkalla Leppäkorpeen (tai -korvelle).
Käytännön sovellus: olin Marin takapihalla rassaamassa polkupyörää Macen avustuksella. Tai siis Mace rassasi ja minä katsoin, lähinnä.
Viimeisenä silauksena päätin poistaa ohjaustangosta aikaa sitten hajonneen nopeusmittarin telakointitelineen, koska sillä ei ollut enää mitään virkaa. Sain sen avattua, kierrätin ruuvin ja mutterin yhdessä toisessa paikassa ja heitin ylimääräisiksi jääneet muoviosat piharoskikseen.
Mietin, että pitäisi vielä varmaankin poistaa myös nopeusmittarin telineestä etupyörään juokseva piuha, sillä eihän se ilman ohjaustangossa olevaa pidikettä enää pysy paikallaan. Sitten mietin, että minkähän takia en aiemmin huomannut koko piuhajuttua.
Ja sitten tajusin, että olin ruuvannut irti ja heittänyt roskikseen lampunpidikkeen, en suinkaan mittaritelinettä.