Luin eilen Outille ääneen Hesarin taloussivujen kakkosaukeaman kuvatekstejä.

Ja sitten on paskalla myy––, naurua, MIKÄ?

En nyt tiedä, menikö ääntämys ihan kohdalleen, mutta [paskal’ lamy:] lienee kuitenkin sinne päin. (Vai onko se [lami:]?)

Luin vanhasta Harper’s Magazinesta kauniin muistelmajutun amerikkalaisista kesäleireistä (€). Siinä tarkasteltiin ilmiötä niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolta, nostalgisesti ja silti analyyttisesti. Siteeraan:

Why did the movement boom? [1900-luvun alkupuolella]
Because the cities were crowded and dirty and parents wanted to get their kids away; because there was nothing for urban youth to do during the long summer vacations that had been designed to let farm kids help in the fields; because the youth of America had grown soft from city life; because industrialization trapped people inside their heads; because the frontier had closed but adults still wanted kids to experience the adventure of pioneer life; because in America in even the summer is a country that must be conquered and settled.

Jenkkien kahdeksan viikkoa (!) kestävä totalitaarinen leiri on minulle tuttu lähinnä Tenavista. Se ei taida hirveästi muistuttaa suomalaisia kesäleirejä, mutta jotain yhteistä niillä silti on. Ainakin dynamiikka vanhojen ja nuorien kakaroiden välillä tuntui tutulta, samoin kuin keinotekoiset, pakotetut rituaalit, fyysisyyden ylistys ja kyvyttömyys kapinaan. (Repelit ei edes lähde leirille.) Meikäläisillä leireillä tosin on tosin myös tyttöjä, mikä johtaa esipuberteetti-iässä nolostuttavaan kiehnäykseen ja ties mihin öisiin kävelyretkiin. Kröhöm.

Kaiken kaikkiaan hurjan kiehtova aihe. Liekö joku Suomessa tutkinut ilmiön kulttuurihistoriaa? Lukisin mieluusti lisää.

Siinä minä olin, ajamassa partaani, kun yhtäkkiä tajusin, että elämässäni mollotti tyhjiö.

Analyseerasin tyhjiötä tiukasti joka suunnalta. Mitä puuttui? Sitten tajusin: oli kulunut kuukausia siitä, kun Erkka oli viimeksi lähettänyt internettiin minua solvaavia kuvamuokkauksia.

Erkka, mitä on tapahtunut? Milloin ajauduimme erilleen? Enkö enää inspiroi sinua? Onko minusta tullut… tylsä?

Minulla on ongelma. Pelkäänpä, että olen optimisti.

Olen tässä mietiskellyt elämääni ja koettanut löytää siitä pulmia. Niitä tuntuu olevan kovin vähän.

Asun mainion tytön kanssa mainion kaupungin mukavassa nurkassa, josta pääsee nopeasti vaikka brunssille lauantaiaamuna. Työhuone on kävelymatkan päässä. Keikkaa on sopivasti, jotten tukehdu työtaakan alle tai tunne itseäni köyhäksi. Rahaa jää säästöön asti.

Kissankarvaa on kaikkialla, mutta Tiukun turkki tuntuu pehmeältä ja välillä eläin jää hassusti syliin makaamaan.

Kirjoitan elääkseni. Kirjoitan asioista, jotka kiinnostavat minua. Tunnen olevani kohtuullisen hyvä työssäni. En murehdi siitä jatkuvasti. Olen ollut vapaa toimittaja kolme vuotta, ja olen toivottavasti vielä kolmekymmentä lisää. Minun ei yleensä tarvitse nousta sängystä ennen kuin olen saanut nukkua tarpeeksi.

En ole saanut gradua valmiiksi, mutta se ei huoleta. Kuvittelen, että osa vaatteistani näyttää hyvältä päälläni. Käyn urheilemassa vapaaehtoisesti.

Olen kovin onnekas. Vihamiehiä ja -naisia on kaiketi aika vähän. Kavereita ja tuttuja on hurjasti. Hyviä ystäviä on tarpeeksi, vaikka en vieläkään oikein osaa ylläpitää suhteita. Siskoni on parempi painos minusta, isä ja äiti kehittyvät päivä päivältä erikoisemmiksi. Perhettään ei voi valita, eikä siitä ole myöskään mitään valittamista. Se on hyvä perhe.

Tunnen olevani itseni, mutta hieman parempi versio kuin ennen. Osaan välillä suhteutua asioihin muutenkin kuin sarkastisesti. Olen puutteellinen. Olen omahyväinen, lievästi ylipainoinen ja hiusrajani nousee. Tykkään katsella naamaani peilistä. Olen laiska, mutta ilmeisesti silti tarpeeksi aikaansaapa.

Jos kolmekymmentävuotiaasta tuntuu tältä, olen varsin tyytyväinen.

Mikä on miehekästä? Miehekästä on tappaa gorilla kuristamalla. Mutta ei saa kuristaa kaulasta, pitää kuristaa käsivarresta. Ja vain kahdella sormella. (Tämän keksi Jari.)

Paras S/M-palvelu: financial abuse. (Tarina on tosi, väittää Jiri.)

Mikä näistä olisi inhottavin tilanne palapeliä kootessa: jos viimeinen pala puuttuu, jos viimeinen pala on väärän mallinen, jos laatikossa on yksi pala liikaa?

Jyväskylän rautatieasema, torstai-ilta. Turun-juna oli myöhässä, joten kuulutus pärähti päälle Se kertoi uuden saapumisajan ja päättyi lauseeseen Pahoittelemme myöhästymisestä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.

Mitä merkitystä on automaattisella anteeksipyynnöllä?

****

Jyväskylän yliopisto, Agora, torstai-iltapäivä. Miesten vessan peiliin oli liimattu lappu, jossa kehoitettiin sikainfluenssalta suojautumisen nimissä pesemään kädet ja kuivaamaan ne huolellisesti. Lopussa sanottiin vielä, että suojaa kätesi paperilla sulkiessasi hanan.

Kyseisessä vessassa on hanat, jotka menevät itsestään päälle ja pois päältä.

Edellisetkin herran kirjoitukset on vielä lukemati, mutta Errol Morris on taas ehtinyt puskea seitsenosaisen sarjan NY Timesin sivuille.

• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 1)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 2)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 3)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 4)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 5)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 6)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 7)

En ole siis sanaakaan näistä vielä lukenut, mutta odotukset on kovat.