Vihriäinen pottu ei ollut syömäkelpoinen, joten heitin sen leikilläni kukkapenkkiin. Vaan sehän pirulainen päätti puskea juuret multaan.
Nyt se on siirretty isompaan ämpäriin. Ensi keväänä meillä syödään omia uusia perunoita. (Tai oma uusi peruna.)
Hienoa tai siis ällöttävää oli se, että kaapista löytyi kaksi kaveria, joille olisi voinut antaa nimen ja sotun. Toinen oli helmikuinen krem fres ja toinen maaliskuinen vaniljakastike. Hyi yäk.
Saatanan saatana.
Ylläoleva kuva löytyi kahvikuppini pohjalta. Olen melko varma, että näen siinä kasvot… mutta kenen kasvot ne oikein ovatkaan?
Julistan täten kilpailun: se, joka ehdottaa parasta naamaa kesäkuun 13. päivään mennessä, voittaa palkinnon (luultavasti jotain dvd-aiheista). Vastaukset kommentteihin, kiitos.
Suomalaiset ovat lukuhullua kansaa internetistä huolimatta.
Sehän se! Hei, Jukka-Pekka, tosi mahtavaa, että löysit viisasten kiven! Kiistatta on niin, että netinkäyttäjät ovat kuolaavia troglodyyttejä, jotka hädin tuskin saavat pornosurfaamiseltaan kirjan kantta avattua.
Seuraavaksi varmaan paljastuu, että lehdenlukijat ovat kirjanlukijoita tyhmempiä, radionkuuntelijat lehdenlukijoita hölmömpiä ja telkkarinkatsojat vielä suurempia idiootteja kuin radionkuuntelijat.
Onneksi meillä on tietokirjailijoita ja toiminnanjohtajia.
Vaikka Vanhanen toivoo hallitukselta avointa keskustelua, hän ei halua sitä käytävän julkisuudessa keskeneräisistä asioista, koska se tuottaa vaikeuksia, Tanja Aitamurto kirjoitti Hesarissa pari päivää sitten.
Erikoinen mies tuo Vanhanen: hallituksen pitäisi olla ”mahdollisimman keskusteleva”, mutta auta armias jos sitä keskustelua käydään julkisuudessa. Se nimittäin tuottaa vaikeuksia.
Eikä? Vaikeuksia? Oh-hoh.