Mastodon

Archive for the ‘misc’ Category

Markkinointimysteeri, osa n+1

Kuka lie kirjoittanut NetAnttilan Google-mainoksen tekstin?

NetAnttilan Google-mainos

Online shoppailuiloa! — ngggghgh.

Kuvitteellista mainontaa

Jos elokuvan lopputeksteissä sanotaan, että kaikki tapahtumat, henkilöt ja tuotteet ovat kuvitteellisia, ja yhteydet todellisiin asioihin ovat vain sattumaa, mitä se tarkoittaa product placementin kannalta? Toisin sanoen: Voinko ostaa K-kaupasta samaa Mountain Dew’ta, jota mainostetaan taksin katolla Superman Returnsissa?

Pahaa ruokaa

Ostin iltapäivällä hiukopalaksi K-kaupan Fazer Bakerystä kebab-patonkin.

Hyi saatana.

Lopputulos muistutti lähinnä löysän leivän sisään tungettua chili con carnea.

Yäk.

/dev/null

  1. käteeni koskee, koska väänsin mansikkahillopurkkia aamulla auki viitisen minuuttia (elintasosairaus, sano!)
  2. kaveri kommentoi Dome Karukoski -haastattelua sanomalla Katsoin muuten aluksi, että mitä varten se Sulopuisto on laittanut oman naamansa jutun kuvitukseksi.
  3. raha on hassu asia: Jerry Seinfeld tienasi vuoden aikana noin sata miljoonaa dollaria, vaikka tv-sarja päättyi kahdeksan vuotta sitten ja Miami Vice -leffan tekeminen maksoi 50 miljoonaa dollaria enemmän kuin mitä Miamin poliisin vuosibudjetti on

Huumoribinääri

Kumpi näistä lauseista on hauskempi?

Whiskey on the rocks ja pistä siihen jäitä kans

vai

Whiskey on the rocks, mutta ilman jäitä

Uskon, että valinta kertoo jotain hyvin syvällistä, kuten että onko typeryys hauskempaa kuin mahdottomuus vai vice versa. Toisaalta molemmat lauseet ovat aika tyhmiä, eivätkä erityisen hauskoja.

Tuota.

Pitäisi imuroida.

En sittenkään ole epäonnistuja!

Pitää puffata vähän tuota linkkivirtaankin heittämääni Wiredin juttua What Kind of Genius Are You? Sen lukeminen nimittäin on balsamia haavoille kaikille meille, jotka kuvittelimme olevamme väärinkäsitettyjä lapsineroja, mutta tajusimme myöhemmin olevamme vain hikoilevia pullukoita. Sitaatti:

Genius –– is not the sole province of 17-year-old Picassos and 22-year-old Andreessens. Instead, it comes in two very different forms, embodied by two very different types of people. ”Conceptual innovators,” as Galenson calls them, make bold, dramatic leaps in their disciplines. They do their breakthrough work when they are young. Think Edvard Munch, Herman Melville, and Orson Welles. They make the rest of us feel like also-rans.

Then there’s a second character type, someone who’s just as significant but trudging by comparison. Galenson calls this group ”experimental innovators.” Geniuses like Auguste Rodin, Mark Twain, and Alfred Hitchcock proceed by a lifetime of trial and error and thus do their important work much later in their careers.

Vaikken olekaan Welles, minusta voi tulla Hitchcock. Jee!